Vuoden 2021 odottamattomuus

Käsityöihmisenä hamstraan lankaa. Se on sellainen ihmisen perusvietti, jota hyödynnetään kaupallisuuden alttarilla yhä tänäkin päivänä - esimerkkeinä muumimukit, Magic The Gathering-kortit, Pokémonit, ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Sama pätee myös lankaan, ja käsityöläinen rakastaa tarinaa langan takana. Kainuunharmasta, alpakkaa, jakkia, käsinvärjättyä, teollisesti värjättyä, täplikästä, raidallista, kaikenlaista. Luonnollista ja ei-niin luonnollista väriskaalaa, puhumattakaan eri materiaaleista. Voi mitä kaikkea lanka voikaan olla!

Ostin keväällä 2015 Lanamanian helmilankaa, jossa oli nimensä mukaisesti tencel-kuidun seassa   jauhettua helmeä. Uudesta Seelannista Lappeenrannan Tuuliviiri-lankakauppaan kotiutunut vyyhti oli kallein lankahankintani ikinä, 37 euroa vain sadasta grammasta himmeän pehmeähohtoista valkoista luksusta. Se oli ohutta, pitsivahvuista, ja niin uskomattoman kaunista. Heti sen nähdessäni tiesin, että tuon minä haluan. Tuosta haluan tehdä jotain todella erityistä, ja juuri minulle itselleni.

Kerroin jo silloin, että aion tehdä tästä langasta häähuivin, kun jonain päivänä menen naimisiin. Kauppias pyysi laittamaan kuvan valmiista työstä, mutta kauppaa ei valitettavasti ollut enää olemassa kuutta vuotta myöhemmin, kun astuin avioliiton satamaan. En ole myöskään tehnyt blogijulkaisua neuleesta. Asia on korjattava mitä pikimmiten.

Kielo-huntu
(Kielo-huntu in Ravelry)

Mikä: Häähuntu
Ohje: Sovellettu metsäkielo-kuvio Haapsalun shaalit - pitsien aatelia-kirjasta
(Minerva Kustannus Oy, 2016), ainaoikein-reunus
Puikot: 3 mm metallipyöröpuikko, 120 cm kaapeli
Lanka: Lanamania Pearl Lace, värissä Atlantica
Tiheys: -
Kulutus: 14 gr
Aikaa kului: 4,5 päivää (projekti kesti noin kuukauden)

Häämme tulivat hieman yllättäen, ja kun sanon yllättäen, tarkoitan sitä todella. Me nimittäin karkasimme naimisiin kummankaan vanhempien tietämättä, noin kuukauden kuluttua kosinnasta. Ja se oli ihanan helppoa sekä stressitöntä!

Kutsuimme mukaan todistajiksi parhaat ystäväni ja mieheni sisaren, teimme varaukset maistraattiin sekä ravintolaan ja tilasin kukat paikallisesta pienestä kukkakaupasta. Pari päivää ennen häitä teimme vielä häämatkavarauksen Peurunkaan, jossa vietimme viikonlopun vain kahdestaan. Sormuksia emme ole hankkineet vielä tänäkään päivänä, emmekä ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Kumpikaan meistä ei juurikaan käytä koruja, ja olimme jo hankkineet yhteisen auton sinä kesänä.

Hääpäivä oli syyskuun ensimmäinen, aurinkoinen ja lämmin, tuulessa aivan pieni aavistus lähestyvää syksyä. Neulojana suurin paine oli saada huntu valmiiksi ajoissa, hääpäivän aamuna päättelin viimeiset silmukat ja höyrytin huivin vesikattilan yllä vain muutama tunti ennen seremoniaa.

Työ oli sujunut takkuisasti, olin valinnut vääränlaiset puikot alkuun ja lanka katkesi yllättävän helposti. En halunnut mitään suuren suurta huntua, valmiin ihanuuden korkeus on 20 cm ja leveys 42 cm. Tahaton viittaus elämän tarkoitukseen siis.

Tiesin aina meneväni naimisiin. Se oli tunteellinen hetki ja vaikka sukunimeni muuttui, mikään muu ei muuttunut - no, juridisesti yhteiskunnan silmissä osa asioista, mutta arkielämässä ei mikään. Rakkaus, kunnioitus, huomioon ottaminen, ystävyys, kemia minun ja mieheni välillä... Se kaikki on vain vahvistunut vuosien varrella, ennen ja jälkeen naimisiin menemisen. Luulen, että sitä on onnellinen elämä. Sitä, että on joku, jonka kanssa sen jakaa ja kulkea samaa polkua edes osan matkasta.

Parasta elämän kumppanissahan on se,  ettei se joku ei ole pakko olla aina puoliso. Ystävät, vanhemmat, se kohtalon polkuja kulkeva toveri on jokaisella omansa. Me jokainen katsomme maailmaa omien silmiemme kautta, ja on onni jakaa oman elämäni näkymä mieheni kanssa. Silloin tulee huomanneeksi paljon enemmän kuin vain yhdestä näkökulmasta.

Maailma on kaunis ❤

-Ricchan-

Psykelediaa kaksin kappalein

Olin ostanut vuonna keppi ja kivi Lankaunelmia.fi'n verkkokaupan loppuunmyynnistä sukkalankaa, joka oli käsinvärjätty raidalliseksi violetin ja neonvihreän sävyillä. En muista enää, mitä olin ajatellut niistä kahdesta vyyhdistä tehdä tai mikä aivopieru minulla oli käynyt ne tilatessani, mutta nyt niistä neuloutui kaksi paria sukkia. Pääsin samalla myös testaamaan, miten pelkkä puikkokoon vaihto vaikuttaa neuletiheyteen jos silmukkamäärä sekä malli pysyvät samana.

Kuvat aukeavat klikkaamalla uuteen välilehteen, jolloin niitä pystyy tarkastelemaan tarkemmin tarvittaessa suurempina.

Monkey 2,75 mm
(Monkey 2,75 mm in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat (80 s.)
Ohje: Monkey / Suloisimmat sukat, Cookie  A. (Minerva-kustantamo)
Puikot: 2,75 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Neuleunelmia, käsinvärjätty ohut sukkalanka (75 % villa, 25 % polyamidi)
Tiheys: 30 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 87 g (43,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 9 päivää (projekti kesti kuukauden)

Sukkamalliksi valitsin Cookie A:n laajasta valikoimasta Monkey-sukat, joiden luvattiin toimivan hyvin raidallisen sekä monivärisen langan kanssa. En joutunut pettymään, sukista tuli aika hauskat. Olin mukavuusalueeni ulkopuolella värien kanssa, mutta malli oli kerrassaan koukuttavaa neulottavaa.

Malli neulotaan varresta varpaisiin, kuvio kulkee varressa ympäri ja jatkuu jalkapöydän päällä. Kärki neulotaan sileänä, tehdään nauhakavennukset ja silmukoidaan kiinni. Alkuun yritin silmukoida neulalla, mutta se ei jotenkin luonnistunut. Lihasmuisti laittoi vastaan ja purin jo silmukoidun osuuden pois.

Terästin aivomuistiani katsomalla videotoistopalvelusta videon, jossa neuvottiin kuinka silmukoidaan neulomalla. Sittenpä homma alkoi sujua paljon vikkelämmin sekä tutumman oloisesti. Se oli aika jännä kokemus. Alan ilmeisesti olla jo sen verran vanhentunut, että mieli haluaa pysyä totutuissa tavoissa uusien asioiden opettelun sijaan?

Monkey on hyvin suosittu malli ja sitä onkin neulottu Räveltämössä yhteensä 23 050 projektia ympäri maailman tätä kirjoittaessani (heinäkuu 2023), mikä on huikea määrä valmiita sukkia. Mallista on myös sileäsilmukkainen versio olemassa, mutta tein kaksi kappaletta sukkapareja noudattaen ohjetta tunnollisesti. Todella moni neuloja tekee omia versioitaan, mutta mie en jotenkin kehtaa. Kumpikin tapa on erittäin sallittu.

Kirjava lanka on todellakin edukseen ja sukista tuli aika räiheät. Itsestäänraidoittuvana se ei ole liian levoton, vaikka vähän pelkäsinkin mitä tästä tulee. Hyvä tuli.

Monkey 3 mm
(Monkey 3 mm in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat (80 s.)
Ohje: Monkey / Suloisimmat sukat, Cookie  A. (Minerva-kustantamo)
Puikot: 3 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Neuleunelmia, käsinvärjätty ohut sukkalanka (75 % villa, 25 % polyamidi)
Tiheys: 30 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 86 g (43 gr/sukka)
Aikaa kului: 8 päivää (projekti kesti kuukauden)

Kun vertaa näitä isompia 3 mm puikoilla tehtyjä 2,75 millin puikoilla tehtyihin, neuloessa lanka läikittyi pienemmissä hauskasti molempien sukkien kärjissä, vaikka en yhtään kohdistellut lankaa tai muutenkaan tehnyt mitään kommervenkkejä. Samaa ei kuitenkaan tapahtunut isompien sukkien kohdalla. Pienemmät sukat ovat myös väriltään selkeästi violetimmat, mikä oli hauska muutos. Se tosin johtunee todennäköisemmin langan värjäyksestä kuin puikkokoon vaihdosta.

Puikon vaihtaminen pienempään kokoon muutti tiheyttä ainoastaan kerroksien suhteen. Alun perin ohje on kirjoitettu light fingering-langalle, jossa metrejä on yleensä 400-500 sataa grammaa kohden, kun taas fingering- langassa on vain noin 360-400 grammaa sadassa grammassa. Määrähän sitten kivasti vaihtelee valmistajittain... Lisää langan paksuudesta voi lukea vuoden 2020 julkaisusta tästä klikkaamalla. Käyttämässäni langassa metrejä oli 420 m /100 gr.

Neuletiheyteni ei siis oleellisesti muuttunut 0,25 millin muutoksella, mutta jos jokin malli vaatisi hiomista,  tämä on hyvää tietoa tulevaisuutta varten. Seuraavaksi olisi tarkoitus laittaa 3,5 mm puikoille jotain muuta testattavaa. Ja samalla saa sitten lankaa pois varastoista sekä mahdollisesti villaista lämmikettä lähipiirille.

Tämä oli hauska testi, josta opin taas lisää omasta käsialastani sekä neuletiheydestä. Valmiit sukat ovat odottaneet pääsyä saajilleen jonkin aikaa, mutta jospa tässä kesän aikana ne poistuvat tästä taloudesta. Toinen pari menee miehekkeen velipojalle, toinen pari luultavasti eksyy meidän iskän vaatekaappiin jonain päivänä.

-Ricchan

Minttumaakari / Päänlämmikeasioita

Voitteko uskoa, kuinka hankalaa on yrittää neuloa vastasyntyneelle pipoa. Etsin tuntitolkulla netistä tietoa, minkä kokoisia vastasyntyneen päänympärys voisi olla, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Jostain syystä vauvat ovat sen verran yksilöitä, että mitään varmoja mittoja ei voida antaa (kuinka kummallista). Suurin osa ohjeiden päänympäryksistä oli jotain 30 cm tienoilla, joten päätin lähteä sillä liikkeelle.

Vastasyntyneistä kun ei oikein koskaan tiedä millainen päähine olisi passeli, joten perus-tavallinen, päähän muotoutuva pyöreä tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta. Eikä se ollut ollenkaan pöllömpi valinta.

Nyt olen hieman viisaampi tästä asiasta,mutta onneksi onnistuin myös vuonna 2022 tekemään sopivan kokoisen pipon. Se oli tosin oikean kokoinen vain noin viikon ajan, mutta parempi sekin kuin ei mitään, heh.

Minttuisa pikkupipo
(Mint Beanie in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (68 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945)
Tiheys: 24 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 23 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Ohje puhui hauskasti silmukoista silminä: "luo puikoille 68 silmää, jaa joka puikolle 17 silmää". Ohje oli myös mukavan helppo ja koska tein piposta yksivärisen, se tuli valmiiksi pikavauhdilla. Ympärysmitta on valmiissa pipossa 30 cm ja korkeutta löytyy 15 cm.

Tein alkuun joustinta viisi kerrosta niin, että neuloin oikeat silmukat takareunastaan. Sain sillä siron alun niin pienelle ja suloiselle piposelle, että sydämeni läikähteli joka kerta kun otin työn tekemisen alle. Sitä oli jostain syystä kovin mukava neuloa.

Kun työ oli valmis, minua kuitekin jäi hieman arveluttamaan, mahtaako se nyt sitten loppupeleissä kuitenkaan olla riittävän iso. Se kun oli niin mahdottoman pieni kooltaan, vaikka olikin suloinen. Ihanko oikeasti vastasyntyneillä on noin pieni pää?
(Toim. lisäkommentti "Olisi saanut olla pienempikin" - äiti.)

Minttupipo kermareunalla
(Mint Beanie with Cream in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (72 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945) ja valkoinen (väri 11/2996)
Tiheys: 22 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 22 gr
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jotenka päätin tehdä varmuudeksi uuden pipon, mutta hiukan isommalla silmukkamäärällä. Kyllä kannatti, tuli nimittäin jopa 32 cm ympärysmitta ja korkeutta 16 cm, jes. Tämä on se pipo, joka sopi vastasyntyneelle viikon ajan, ja jäi sitten muistolaatikkoon sen sileän tien...

Tässä pipossa on alussa neulottu valkoisella 2 oikein, 2 nurin-joustinta noin 3 cm verran, eli hiukan enemmän kuin aiemmassa versiossa. Molemmista pipoista tuli sopivasti päähän sopivan muotoisia, jota lähdin hakemaan. Tässä pipossa kavennukset on tehty eri tavalla, mutta muistiinpanoissa ei ole mitään mainintaa asiasta. Käyttöä se ei haitannut, ja se on pääasia.

-Ricchan