Aivan ensiksi haluan kuitenkin toivottaa tervetulleiksi kolme lukijaa <3 Olin ihan onnesta soikeana, kun huomasin teidät sivupalkissa~! :D
Aloitetaanpas. Ylemmässä kuvassa juuri puikoilta pois päässyt Revontuli, alempi kuva edustaa hieman venyteltyä ja aseteltua huivia. Poloinen on kovin ryttänä, eikä oikein suostunut aukeamaan kunnolla. Silti miusta tuntui sinä iltana siltä, että vaikka en huivia pingottaisikaan, olisi se tosi nätti. Kuitenkin tahdoin oppia uutta, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Ensimmäinen vaihe: Huivi laitettiin likoamaan veteen (kädenlämpöiseen), jossa se sai olla vähintään puoli tuntia. Itse en halunnut lisätä huuhteluainetta, koska en moisia käytä. Kun vesi pääsi kosketuksiin villan kanssa, ilmaan nousi ihana villainen tuoksu, joka leijaili pitkään pesuhuoneessamme.
Kun puoli tuntia oli kulunut, nostin huivin ylös ja puristin enimmät vedet takaisin ämpäriin. Sen jälkeen kiedoin huivin pyyhkeen sisälle, melkein kuin kapaloon (paitsi että koko huivi oli peitossa). Sitten puristelin kevyesti enimmät vedet pois, jolloin pyyhkeen sisältä paljastui lähes-kuiva, jotenkin kirkastunut huivi.
Tämän jälkeen nappasin nuppineuloja mukaan, avasin vuodesohvamme ja pingotin sitten Ullan ohjeiden mukaan huivin patjalle (Patja oli vaahtomuovia, joten luotin siihen ettei se kastu hirmuisesti. Tai jos kastuisi, niin kuivuisi nopeasti), ja hieman arkailin venytellessäni huivia muotoonsa. Vielä tämän jälkeen venyttelin huivia lisää, kunnes se näytti siltä miltä oletinkin.
Vielä sivuttaiskuva, jossa huivi onkin koko komeudessaan. Annoin huivin olla pingottuneena puolitoista päivää (varmuuden vuoksi), kunnes se tuntui kädellä koskettaessa kuivalta. Aina välillä olohuoneessa kulkiessani en voinut olla ihastelematta kolmiulotteista pintaa, jonka kuvio saa aikaiseksi.
Kun huivi oli pingotettu, päättelin langanpäät (huimat kaksi kappaletta), ja sylissäni oli ihan itse tehty, aivan ensimmäinen huivi. Olin meinaan aika ylpeä itsestäni, kun olin sen jaksanut itselleni neuloa.
Esitellessäni huivia muille, sekä iskä että Miehen siskontyttö totesivat sen tuovan mieleen lepakon. Niinhän se on, vaikka vaahteranlehti olisi varmaan ensimmäinen ajatus keltaisesta tai oranssista huivista. Miehen äiti tuumasi, että hänellekin voisi neuloa samanlaisen. Kunhan Sukkasato on saatu päätökseen, voisinkin tilailla lankaa ja ryhtyä tuumasta toimeen.
Lisää pingotettavan olevasta huivista voi lukea täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)