Neulomiset ovat edistyneet kankeasti: SukkaSadon toinen sukkapari valmistunee ajallaan ennen kuun loppua, mutta sen jälkeen taidan lopettaa omalta osaltani. Neuloosi nimittäin kihnuttaa takaraivossa aivan toisesta syystä ja sormet syyhyävät uuden vanhan haasteen pariin. Satuin nimittäin saamaan huivitilauksen anopilta, joka minun Revontuleeni ihastuneena pyysi myös samanlaista, eriväristä huivia itselleen. Eihän siinä sitten muuta kuin Kujeelta tilaamaan lankaa, ja onhan se vain sopivaa tilata itselleenkin samoilla postikuluilla, hih. Näistä kuitenkin ensi päivityksessä enemmän, samalla saa esiteltyäkin lankoja paremmin. Niiden sijaan esittelen neulomisen lisäksi toisen käsityöharrastukseni:
Sarjakuva-albumien teko. Olen harrastanut sitä noin kymmenvuotiaasta saakka vaihtelevalla menestyksellä ja aikataululla. Yksinkertaistettuna mie vain leikkelen lehdistä irti hauskimmat sarjakuvat ja liimaan ne sitten A4-kokoiseen vihkoon. Kun vihko on täysi, albumi on valmis. Syitä olen miettinyt elämäni aikana, ja pari olen jopa onnistunut löytämään: perus-sarjisalbumit ovat tylsiä ja niissä ei ole kovin hyviä sarjiksia, plus tämä on halvempaa. Ja hauskempaa. Jostain syystä saksilla leikkeleminen tuntuu rauhoittavalta ja näiden liimaaminen on melkeinpä meditatiivista toimintaa omalta osaltani.
Kuun alussa tuli käytyä kotosalla, jossa hoksasin vanhan polkupyöräkypärän pahvilootan, josta löysin odottamattoman aarteen: kauan aikaa sitten kerättyjä sarjakuvia! Vanhimmat sarjakuvat olivat jopa niinkin kaukaa kuin kuuden vuoden takaa (olisivat menneet pian ala-asteelle). Karsimistakin tapahtui, kun jotkut stripit olivat jo olemassa tai eivät olleetkaan niin hauskoja.
Kun liimailen strippejä vihkoon, miulla on vain yksi sääntö: samalla sivulla ei saa olla kahta samaa sarjakuvaa. Muutoin saan soveltaa oman mieleni mukaan. Joskus sivuilla on useampia samaan tarinaan kuuluvia asioita (esimerkiksi B. Virtasen kesämökkireissu), jotka jatkuvat joka aukeamalla omalla stripillään.
Porukoiden luona näitä albumeja oli viime laskujen mukaan kuusi, miun ja Miehen luona yksi valmis ja kaksi keskeneräistä (on nopeampaa liimata toiseen vihkoon kun odottaa että ensimmäisen liima kuivuu). Porukoiden luona olevat ovat kovin luettuja, osasta on kannet irti ja kadonneet ja sarjakuvatkin kaipaisivat uudelleenliimausta. Äiskähän edelleen jättää miulle Itä-Savot ja Iltasanomat yms. lehdet pinoon, jotta voin käydä ne läpi kun käyn Savonlinnassa kääntymässä. Näin varastot eivät koskaan pääse täysin tyhjiin.
Olen myös kerännyt Fantomin (eli tutummin Mustanaamion) seikkailuja, joista kokoan aikanaan ihan oman sarjakuva-albumin niin että stripit ovat jopa järjestyksessä. Siihen tosin menee tovi ennen kuin sellaiseen urotekoon jaksan ryhtyä. Tai no, kuka tietää.
Ja sitten, koska olen ignorisoinut blogipäivittelyn harvinaisen tehokkaasti, on miulla onneksi esittää pätevä syykin tällaiseen menettelyyn. Meillä oli nimittäin hoidokki:
Samalla kun harjoittelimme vastuuta koirasta, testasimme myös miun allergia-herkkyyttäni. Valitettavasti emme voineet pitää tätä ketunnäköistä neitiä viikkoa pidempään. Se oli aivan selkeästi Miehen koira, totteli nätisti ja heti ensimmäisestä komennosta (toisin kuin miuta, mitäs olen lempeä).
Napsin pian kuvia joko sukista tai langoista, katsotaan kumpi ehtii seuraavaan päivitykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)