Jooh. Jo taisivat ruudun toisella puolella saada jouluähkyn kaikista näistä blogipäivityksistä. Itsekin vietin hiljaiseloa, ja nyt vasta palailin bloggaamisen jännään maailmaan, menneisyyttä muistellen. Kulunut vuosi on ollut jännä monin puolin: sain töitä, vietin kesän yksin (kesäleskenä vain, kyllä miulla edelleen sama mies on kuin blogia aloittaessa), ensimmäinen oma joulu, ensimmäinen uusivuosi Lepras-, siis Lappeenrannassa... Neuleisiin palaan jossain vaiheessa kunnon vuosi-päivityksen kera. Ehkä. Luultavimmin kyllä.
Ensimmäinen itse tehty joulu sujui rauhallisesti. Kuusi oli elävä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, kinkku harjoiteltu ja resepti hyväksi koettu. Jouluruoan tähteet kummittelevat jääkaapissa edelleen, saattoi tulla varastot tosi täyteen ja siltä se jääkaappikin näytti. Oli ihan ihmeellistä monen vuoden opiskelijajääkaappeilun jälkeen kokea tällainen uusi kokemus, kun Mies joutui jopa pelaamaan Tetristä mahduttaakseen kaiken kylmään. Suklaata on kaapit täynnä, samoin uusia astioita siunaantui paketeista. Lautapeli on avattu pakkauksestaan ja pinkki patakinnas sai harmaan kaverin <3
Vaikka talvi on ollutkin hävyttömän synkkä ja pimeä, Revontulia on kuitenkin näkynyt, tietysti sesongin vaatimissa väreissä.
Mitä: Revontuli (ohje)
Miten: Neulomalla, pyöröpuikot 5,5 mm (80 cm kaapeli)
Mistä: Aade Lõng (nro 8/2), liukuvärjätty musta-harmaa-valkoinen
Miten paljon: 120 gr
Miten pitkään: 6 ja puoli viikkoa
Anopin neuletilauksen sain päätökseen jo kuun alkupuolella, mutta saajalleen huivi pääsi vasta likellä jouluaattoa. Aluksi olin ihan täpinöissäni kun pääsin taas neulomaan huivia, mutta se mokoma tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Olin kovin onnellinen, kun viimein sain sen valmiiksi. Onnekseni voin myös todeta, että työn jälki oli tarkempaa ja lähes virheetöntä. Villalanka on valitettavasti sen verran kiittämätöntä, että sen säikeet tuppaavat kiertymään toistensa ympärille, mikä tekee purkamisesta astetta vaikeampaa.
Vaan lopussa kiitos seisoo:
Pingotus sujui paremmin kuin omani kanssa, koska nyt jopa uskalsin pingotella ja venyttää lankaa kunnolla, pelkäämättä että se katkeaisi. Langan väri vaihtui myös pariin otteeseen juuri täydellisessä kohdassa, ja huivin reunaan tulikin valkoinen reunus. Itse huivi on todella nätti ja kokoinen.
Kuvat huivista ovat tosi sameita ja jotenkin tuhruisia, mutta koittakaapa kestää. Luonnonvaloa kun ei ollut siihen aikaan tarjolla. Halusin kuitenkin samalla vaivalla verrata omaani ja tätä uutta kaunokaista toisiinsa. Toisen pingotuksesta on kuitenkin jo aikaa ja se on joutunut olemaan kaulalla myös lumen ja sateen aikaan.
Ero on huomattava. Omani on pienempi ja vähemmän "lehtimäinen". Tämän lisäksi vertailin myös neulejäljen muuttumista ajan ja kulutuksen saatossa.
Yllä olevassa kuvassa oman huivini neulontajälki on tiivistynyt entisestään ja tarjoaa sitä kautta paremman suojan viimalta. Alla olevassa kuvassa taas on uunituoretta jälkeä, joka on vielä aika hentoa ja läpinäkyvää, jos niin voi sanoa. Kuvat näyttävät suttuisilta, mutta ovat auki klikattaessa paremman näköisiä.
Lienee aika lopettaa löpinäni tältä erää. Kiitos kaikille mukana olleille, toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti. Terveiset myös uudelle lukijalle: tervetuloa joukkoon, DayDreamer ^___^
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014~!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)