Inspiraatiokeitaani

Sain idean Puikkoillen, koukkuillen-blogista esitellä omaa bloggauspaikkaani. Oma tilani löytyy kaksiomme makuuhuoneen nurkkauksesta (joka on luultavasti koko kämpän valoisin huone).

Kuten näkyy, siihen on kertynyt vaikka mitä. Ensivilkaisu voisi väittää sekaiseksi paikaksi, vaikka oikeasti muistojahan tuo tavarapaljous pitää sisällään.

Punainen työtuoli on ostettu muutama vuosi sitten Savonlinnasta kirppikseltä, hinta oli päätähuimaavat viisi euroa. Nyt päälliskangas alkaa kuitenkin osoittaa kulumisen merkkejä siihen malliin, että pitäisi kehitellä siihen uutta ("Ma-chan...~"). Lisäksi siinä oli alun perin käsinojat, mutta löhöilin toisen niistä rikki. Työpöytä on taas huimasti vanhempi, se oli nimittäin vanhemmillani käytössä lastenhoito-pöytänä. Tykkään siitä ihan hirmuisesti, kun voin levitellä tavaroitani ympäri pöytää ja siihen mahtuu aika tavalla kaikkea.

Työpöydän yläpuolen olen täyttänyt julisteilla (teinivuodet eivät ole vielä takanapäin). Sailor Moon-juliste on muisto kalifornialaiselta ystävättäreltäni, leffajulisteet taas kertovat omaa tarinaansa suosikki-julkkiksestani... Hugh Jackman, olet ihana <3

Mies aina valittaa, että työpöytäni on oikea kaaoksen temppeli: tavaraa vaikka missä, löytääkö tuosta mitään. Kyllä löytää, eikä etsittävä alue ole kuin 1,5 m x 0,8 m (suurin piirtein).

Vasemmalta oikealle mennessä pöydältä löytyvät: tulostin/skanneri, sen päällä käsityö-dyno, palapeli bokseineen, muistitaulu, tietokone tykötarpeineen ja iskältä saatu lokerikko, jossa jokainen lokero kuvastaa sisältöään: Luonnosloota, Sarjakuvaa, Sekalaista sälää, Taloushylly, Vihkoja yms., Kirjekuoret ja alimpana värikynäluola. Ylintä hyllyn virkaa toimittaa piirtopöytä, jonka päälle tuppaa kokoontumaan kamaa (se kun on juuri sopivalla korkeudella siihen).

Ihka ensimmäisestä Animeconistani ostettu Roronoa Zoro-figuuri (sarjasta One Piece), joka mittaa minuutin verran aikaa jos lautapelien tiimalasi on kateissa.   

 

Yksityiskohtia muistitaulusta: Pokémon-avaimenperiä, jotka tosin ovat koristeita tällä haavaa. Postikortti Pariisista, serkkuni piirtämä Charmeleon (jälleen pokémonista), itse ala-asteen ensimmäisellä luokalla tehty kalenteri, työpaikan tapahtumasta saatu Finnish Air Force-hihamerkki... Plus tietysti liput Turmion Kätilöiden keikalle, joka oli ihan mahtava~!!

Lisää lapsuuden muistoja: virkkaamalla muodostettuja perhosia. Tämä taulu on vain pysynyt ja pysynyt mukana, ollut esillä vaikka missä, käynyt Orivedellä mukanani ja nyt se on täällä. Se päätynee (tulevien) lasten lastenhuoneen seinälle. Ehkä.

Isäni on oikea viherpeukalo, mutta miulla on vielä parantamisen varaa. Haastetta lisää Mies, jonka läsnäolo jotenkin tappaa kukkia. Ihan tosi, miulla on menehtynyt kolme kaktusta ja yksi mehikasvi. Mutta keittiössä asustava Viikuna kukoistaa, samoin nämä Paavalinkukat,  joista pitäisi ottaa erikseen muutama oksanen.

Palapelin kokoaminen on tyrehtynyt kokonaan. Viime päivinä se on oikeastaan ollut vain tiellä, mutta sisu ei anna periksi lopettaa kesken. Homma siis jatkuu, kunhan saan inspiraation iskun (ja Lehmuksen neulottua pois tieltä, siitä lisää myöhemmin).

Tällainen on siis minun bloggauspaikkani. Ma-chan, haastan sinut paljastamaan neulomisnurkkauksesi! ^O^

~Ricchan~