Sylin täydeltä haituvia

Kun on kolme päivää päätellyt huivia, alkaa se jo rasittamaan. Lisäksi lanka ei aivan riittänyt, gramma oli otettava jostain muualta. Valkoinen mohair luovutti auliisti myös karvojaan allekirjoittaneen syliin, aivan kuin olisin halaillut kissaa tai karvanlähtöaikaista koiruutta, thihi.

Mahtaakohan tästä myttysestä tulla oikeasti huivi jos sen pingottaa..?

Pienen kukkapenkin olen saanut aikaiseksi. Metri kertaa kaksi metriä on aika minimaalinen pläntti, mutta jostain syystä näinkin pieni asia saa ihmisen ilahtumaan. Taloyhtiössä ovat myös aidanvaihtopuuhissa, lähtee tuo homeinen rumilus pois ja tilalle tulee puhtaanvalkoinen puuaita. Oi ihanuutta <3

~Ricchan~