Sairaskertomus - Nielurisaleikkaus

Tämä päivitys ei sisällä käsitöitä, joten jos olet blogissa sen takia, voit huoletta siirtyä eteenpäin. Varoituksen sananen lukemaan jääneille: teksti on pitkä sekä melkoisen vailla kuvaotuksia.
(Mitään mainosrahoja en ole saanut, kaikki paikat/tuotteet ovat ihan omasta halusta mainittuja. Lisäksi ensimmäinen kuva on kaapattu Itä-Savon arkistoista kuvituskuvaksi.)

Leikkauspäivä (ke)

Operaatio tehtiin Sosterin päiväkirurgiassa. Hommahan pelotti ihan sikana, miuta ei ole koskaan nukutettu ja olin jo valmiiksi pelotellut itseni sairaskertomuksilla missä aina jokin meni pieleen. Mainitsin tästä hoitajille koska ajattelin sen helpottavan omaa oloani. Tiedättehän, kun pääsee sanomaan ääneen että jännittää, niin se jollain tasolla rentouttaa kun tietää muiden tietävän.

  
Leikkaukseni oli päivän toinen, joten jouduin odottelemaan päiväkirurgian aulassa. Näytin ilmeisesti niin palelevalta, että sain peiton ylleni. Onnistuin nukahtamaan, mutta havahduin kun lääkäri pyysi haastateltavaksi. Kuulemma 3 000 samaa leikkausta takana, rutiinihomma ja näin poispäin. Pääsin takaisin aulan nojatuoliin jonne hoitaja toi särkylääkettä ja nukahtamistabun. Siitä siirryttiinkin sänkyyn, jossa olo alkoi olla taas nuupahtava - lääke alkoi vaikuttaa. Muistan ajatelleeni, että ei mikään ihmekään jos immeiset jäävät lääkkeisiin koukkuun, olotila oli aika mukava. Kello taisi olla kymmenen, en ole aivan varma. Olin vielä hereillä kun miuta vietiin leikkaussaliin, mutta he antoivat nukutusainetta tipan kautta ja pian maailma pimeni. Se oli tosi hyvä, koska pelkäsin että en nukahdakaan ja sitten sattuu ihan kauheasti kun leikkausryhmä alkaa hommiin.

Havahduin heräämössä muutamaan otteeseen happimaski kasvoilla. Välillä sain hoitajalta muutaman tipan vettä pillin kautta ja nukuin taas lisää. Kun aloin olla yhä enemmän tässä maailmassa, pääsin heräämön toiselle puolelle. Oli hassua kun pääsin lasten toipumishuoneeseen, mutta mikäs siinä. Kello oli jotain kahden aikaa iltapäivällä. Hoitajat olivat mukavia ja ystävällisiä. Parhaani mukaan yritin selvittää päätäni, mutta yritin pariin otteeseen pyörtyä. Hoitohenkilökuntaa ajattelen edelleen lämmöllä, koska vaikka he joutuivat kaikkea ylimääräistä hösläämään ei se heitä vaikuttanut haittaavan lainkaan. Pahoittelin kyllä xD Heräämössä kivut olivat asteikolla 1-10 neljän luokkaa, mutta suurimman epämiellyttävyyden aiheutti pikkukieli eli se lärpäke joka hengailee keskellä risoja. Se oli "ottanut siipeensä", ts. oli turvonnut sellaiseksi euron kolikon kokoiseksi.

Mutta jooh. Herra Jii tuli hakemaan miuta, ja pyörätuolilla piti nousta aulaan ja sitten hän talutti miut autoon. Olo oli kovin pöllöinen, ja kun pääsimme hänen luokseen, nukahdin sängylle. Olimme aikoja sitten sopineet, että viettäisin suurimman osan sairausajasta hänen luonaan, edellisenä päivänä tuli lastattua sekä jääkaappi että pakastin täyteen mehukeittoa, nutridrinkkiä ja jäätelöä. Myös kodin pikkuotukselle oli hommattu lapsenvahti, joten hänestäkään ei tarvinnut kantaa huolta hetkeen.

Illalla niistin nenäni yhdessä vaiheessa - tuntui suhteellisen imakalta - ja sieltä tuli hillittömän iso verinen räkäklöntti. Todennäköisesti leikkauksen peruja, koska enempää ei irronnut. Onneksi.

Ensimmäinen toipumispäivä (to)

Aamulla kipu oli noussut kahdeksan paikkeille, otin kipulääkkeen ja jääpalan. Nieleminen oli ihan kauheaa ja pikkukieli aiheutti tasaisin väliajoin hassuja olotiloja, jotain tukehtumisen ja oksennusrefleksin väliltä. Söin kaikkea kylmää koko päivän, ja mieli alkoi tehdä heti oikeaa ruokaa. Puhuminen oli vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Nielu taasen oli kauttaaltaan valkoinen ja ällö.

Mies on ihana <3
(Sivukommentti vainen, voitte jatkaa.)

Toinen toipumispäivä (pe)

Pikkukielen turvotus laski hyvin hitaasti ja oli vieläkin hieman turpea, mutta siitä huolimatta puhuminen helpottui koko ajan lisää ja lisää. Kivut pysyivät hyvin kurissa kun muisti ottaa särkylääkkeet melkeinpä kellontarkasti. Suurinta kipua aiheutti vessareissu, jossa vietin vartin verran. Syykin oli selvä: olin syönyt vain juotavaa jogurttia, mehukeittoa, jäätelöä ja muuta mössöä, toinen särkylääkkeistä aiheutti ummetusta enkä oikein ollut kehdannut ottaa allaolevan kuvan lääkettä. Pelkäsin jo että verenpaine ponnistaessa aiheuttaa nielussa repeämisen ja sitten käy köpelösti. Onneksi ei, selvisin ehjänä. Ja todellakin opin, että se 15-20 ml per päivä laksatiivia kannattaa ottaa.

Uskaltauduin sinä päivänä Lidliin ostamaan pilttiä (koska teki vaan niin mieli oikeaa ruokaa). Spagettia ja jauhelihaa mössönä, mutta oli vielä liian aikaista: tuntui kuin ruoka olisi raastanut kurkkua ja syöminen oli hiukan ikävän tuntuista sen myötä. Mutta Piltti kannatti sen puoleen, että olo virkistyi kun sai "oikeaa ruokaa".

Myös leikkauksen hyvät puolet alkoivat löytyä: hajuaisti on parantunut huomattavasti. Syy, miksi menin leikkaukseen oli jatkuva nuha ja nenäliinakierre (sekä niin isot risat että ne haittasivat hengitystä). Ei mikään ihme jos hajuaisti ei toimi, kun nielu on täynnä räkää.

Kolmas toipumispäivä (la)

Sairastan astmaa. Olin tahallani jättänyt hoitavan lääkkeen nielurisojen leikkauksen ajaksi pois, minkä takia hengenahdistuskohtaus iski sitten yöllä. Otin kohtauslääkettä, ja koska se on suun kautta hengitettävää, osa lääkkeestä tarttui risoihin ja kirveli niin kauheasti... Voin kertoa, että oli ehkä senhetkisen toipumien kamalin puolitoistatuntinen, kun vain nieleskelin jääpaloja ja pidin kylmää kaulalla, odotin että kello tulee kuusi että saa ottaa kipulääkkeet ja voi palata sänkyyn nukkumaan.

Herra Jii teki ruokaa, ja hemmotteli miut piloille: mössösi tehosekoittimessa kanariisiä sekä maitoa. Kylmetin lautasellisen parvekkeella ja söin sen pikku-hippusia kerrallaan pikkulusikalla. Ja se oli taivaallista. Se oli oikeaa ruokaa (hassussa muodossa, mutta kuitenkin)~!

Liika puhuminen aiheutti yskimistä, joten pyrin välttämään sitä. Hampaita pestessä nielusti nousi peitteenpalasia, joten paranemisen toinen vaihe saattoi alkaa.

Neljäs toipumispäivä (su)

Tähän saakka kipu oli pysynyt aisoissa, melkeinpä jopa ihmettelin miten vähällä sitä tuntui päässeen. Se kaikki olikin kertynyt tähän vaiheeseen: yöllä suu pääsi kuivumaan, mikä tarkoitti vedenjuonnissa inhottavaa kirvelyä ja kipua. Syöminenkin tuntui ihan yhtä kauhealta.

Miehen syli oli tässä vaiheessa hyvinkin lohdullinen asia, kunnon haliminen paransi oloa ihan mahdottomasti. Itkemistä yritin välttää kaikin keinoin, koska se aiheutti nieleksimistä ja nenän niistämistä joka olisi sattunut vielä enemmän.

Viides toipumispäivä (ma)

Sinä päivänä alkoi fraasi: "Enää pari päivää ja sitten se on ohi".

Viimeinen 24 tuntia oli ollut silkkaa tuskaa. Kipu liikkui asteikolla 9-10, lääkkeistä huolimatta. Olo oli samanlainen kuin olisi nielussa puoliksi irronnut peitteenpala, joka vähä kerrassaan irtoilee, heiluu ja kipuilee. Sen takia yritin mussuttaa niin paljon jäätelöä kuin kykenin, että kurkku turtuisi. Nieleminen ja juominen oli vain valitettavasti yhtä tuskaa, poreena otettava lääke jopa nostatti kyyneleet silmiin.

Päivän tärkeä huomio: Piltti maistuu paremmalta kuin Bona.

Olo oli vähän kuin vanhuksella: vähän kun tekee jotain, pitää levätä hetki. Neulomisesta ei tullut yhtään mitään, hetken jaksoi puikkoja heiluttaa ja sitten piti lopettaa. Kaikki aika tuntui menevän siihen, että pyrki olemaan nielemättä, itkemättä, köhimättä ja aivastamatta. Pääkään ei toiminut kunnolla, sillä kun hoidin puhelimella pari juttua, en meinannut muistaa henkilötunnustani saati osoitettani. Veikkaan lääkkeitä, toinen oli kuitenkin kolmiolääke (poreena otettava) ja toinen jotain muuta vahvaa tavaraa (näitä en mainitse, lälläslää).

Onneksi missään vaiheessa ei ollut tullut verta niin paljon, että sitä joutuisi sylkemään suusta ulos. Onneksi oli myös mies, joka hali kun olo oli ihan kauhea. Ja suukotti ja hassutteli. Vaikka hymyileminen sattui hiukan, teki se silti sydämelle todella hyvää <3

Kuudes toipumispäivä (ti)

Lainaus päiväkirjasta:
"Helvetillistä kipua, kiitos, nam. Yöllä heräsin noin parin tunnin välein.
Kun keskittyy hengittämään, makaa selällään ja ei niele, voi hallita kivun -> se ikään kuin katoaa taustalle."

Tästä huolimatta söin illasta sulhasriisipiirakan, jossa oli levitettä ja juustonpala. Kunnon ruokaorgasmi.

Seitsemäs toipumispäivä (ke)

Edelleen, pari päivää ja sitten se loppuu, oli uskomukseni. Aloin epäilemään, että osan kivusta sai aikaan kielen turpoaminen hampaita vasten. Lääkkeiden sivuvaikutuksia, jei.
Nielussa oli enää vähän peitteitä parissa kohtaa ja ohut kalvo limakalvojen päällä. Yritin höperyyksissäni syödä rahkajogurttia, jossa oli mysliä. Hommaan upposi puolitoista tuntia, ja oli taas vaihteeksi ihan väärä päätös. Tässä vaiheessa pieni paniikki alkoi tuntumaan takaraivossa, sillä viikon päästä pitäisi olla jo töissä.

Kipua voisi kuvailla sellaiseksi, kuin joku repisi hiljalleen pitkään ihossa kiinni ollutta laastaria. Paitsi että laastari sijaitsee kurkussa.

Kahdeksas toipumispäivä (to)

Usko alkoi loppua tässä vaiheessa, tuntui että kipua oli jatkunut liian pitkään ja se ei ikinä loppuisi. Kivun lievittämiseksi palvoin neulonnan jumalia ja kävin Ma-chanin kanssa ostamassa paikallisesta lankakaupasta satasella kaikkea kivaa. Kaupassa tosin piti hetkeksi istahtaa, kun tuntui että ei vaan enää jaksa seistä.

Yhdeksäs toipumispäivä (pe)

Kokonainen yö rikkoutumatonta unta takana. Elämä alkoi hiljalleen voittamaan. Pystyin syömään koko ajan helpommin ja vaikeammin nieltävää ruokaa.

Kymmenes toipumispäivä (la)

Toinenkin yö unta takana. Tänään loppui kolmiolääke. Pystyin jo puhumaan normaalisti, vaikka en pitkiä aikoja kerrallaan (kurkku kuivui). Söin myös ensimmäisen lämpimän aterian (kanariisiä), ihan aikuisten isolla lusikalla (vau~!)

Yhdestoista toipumispäivä (su)

Kävin kaupassa autolla, otin ainoastaan tulevaksi yöksi särkylääkettä. Olo oli suht normaali, mitä nyt kurkku tuntui hassulta ja joskus kuului räkää niistäessä hassuja ääniä (kylmetyin).

Ylläolevassa kuvassa oma sairausajan lastenruokatarpeeni. Mahalaukku oli selkeästi kutistunut tuona aikana, ja olin menettänyt kolmisen kiloa painoa.

Sinä päivänä myös itkin koko puolentoista viikon edestä. Se helpotuksen tunne kun "pari päivää enää"-vaihe oli oikeasti ohitse.

Kahdestoista toipumispäivä (ma)

Tänään menin kotiin, ja kävin porukoita moikkaamassa, sekä samalla ilmoittamassa olevani elossa. Join myös vahingossa haaleaa kahvia, joka alkoi heti pärisemään. Sen jälkeen en vielä olekaan juonut kahvia, vaan nauttinut aamuisin Nutridrinkkiä (kaakaonmakuista).

Kolmastoista toipumispäivä (ti)

Koin olevani ihan kuosissa, haravoin pihan ja tein kaikkea ylimääräistä sälää. Tämä oli virhe. Illalla hampaiden harjauksen jälkeen syljeskelin verta lavuaariin: vasen risa oli revennyt hieman auki. Hoidin jääpaloilla ja kylmäpakkauksella ja sain vuodon tyrehtymään osittain.

Neljästoista toipumispäivä ja viimeinen sairauslomapvä (ke)
  
Aamulla lakanoista löytyi verta, mutta vain tippoja. Soimasin itseäni, mutta asialle ei voinut mitään. Oli vain otettava rauhallisemmin.

Seuraava yö olikin sitten töitä. Kun saikku loppui klo 24:00, olin 01:30 työmaalla. Piti tarkoituksella hidastella ja ottaa rauhallisemmin vaikka ei olisi millään kehdannut. Siinä missä parhaimpina öinä meni reilu kaksi ja puoli tuntia, nyt kului 3 h ja 20 min. En myöskään muistanut juoda tarpeeksi, kurkku kuivui ja sai todennäköisesti riittävästi kylmää (oli -2 astetta pahimmillaan).

---

Myös viime yönä olin töissä, mutta nyt onkin sitten taas jonkun aikaa vapaata: jopa ensi viikkoon saakka on aikaa ottaa rauhallisesti ja antaa nielun korjata itsensä. Voi olla että uskaltaudun huomenna ottamaan kahvia ja ehkä jopa saunomaan.

Loppusanoiksi kerrottakoon, että vaikka toipuminen oli rankkaa, on se sen arvoista pitemmän päälle. Henki kulkee paremmin ja tämä haju- sekä makuaisti on vaan jotain niin ihanaa. Tämä oli tosiaan oma kokemukseni, ja haluaisinkin vielä lopuksi kiittää Sosterin henkilökuntaa vielä kerran. Oli turvallinen leikkauspäivä.

Alla on vielä leikkauksen hinta sekä selviytymisohjeet niille jotka eivät tätä eeposta jaksa käydä tavaamaan läpi. Ensi kerralla taas neulontajuttuja, joten siihen asti~!

~Ricchan~


Selviytymisohjeet pähkinänkuoressa:

Varaa jääkaappiin:
- Mehukeittoja: Valion versiot ovat hyytelömäisempiä kuin Södergården'in -> voisi jopa luulla ruoaksi. Allekirjoittaneella meni viitisen litraa parantumisaikana
- Nutridrink: Kahvin korvikkeeksi
Varaa pakastimeen:
- Mehukeitosta tehtyjä jääpaloja (vesikin käy)
- Jäätelöä (paljon, miulla meni neljä Aino-rasiaa)
Varaa kuivakaappiin:
- Vaaleaa leipää
- Pilttiä tai Bonaa, kuusi-seitsemän purkkia 4-5 kk, 8 kk sekä 1-3 v-ikäisille tarkoitettua. Tai sen verran kun epäilet kykeneväsi syömään.

Toimenpidepäivänä:
- Ota rauhallisesti ja luota, hoitohenkilökunta tietää kyllä mitä tekee
- Sano epämiellyttävyyksistä, jos ei muuta niin edes tuodaksesi sen muiden tietoisuuteen

Toipuessa:
- Ota särkylääkkeet ajallaan, herää vaikka hetkeksi liian varhain aamulla. Näin kipu ei pääse kasvamaan kohtuuttomaksi.
- Lepää loppuun saakka ja niin pitkään kuin mahdollista, vältä alkoholia ja kofeiinia
- Vältä itkemistä -> aiheuttaa nieleksimistä ja sitten sattuu lisää
- Kun etenkin öisin koskee kauheasti, turruta kurkku jääpaloilla suussa ja kylmäkääreellä kaulalla. Sen jälkeen selälleen sänkyyn makaamaan, keskity hengittämään nenän kautta ja yritä nukahtaa.
- Laksatiivi on kaveri. Aikuisten oikeasti.

Leikkauksen kokonaishinta:

- Leikkaus 145 €
- Särkylääkkeet 40 €
- Laksatiivi 7 €
- Proteiinijuomat 50 €
- Syötävissä oleva ruoka (Bona/Piltti/vaalea leipä yms.) + jäätelö 60 €
= 302 €