No ei, ei ainakaan näiden sukkien kohdalla. Hän pyysi, josko voisin villikset korjata kun ne olivat vain päkiän kohdalta rikki. Saapassukkinahan ne olivat jalassa palvelleet toisten sukkien päällä vaikka reiälliset olivatkin, mutta että korjata jos voisin.
Kerta se on ensimmäinenkin, pohdin pienissä päissäni ja nappasin sukat mukaani (pesukoneessa käynnin jälkeen kuitenkin).
Toden totta, sukat olivat kuluneet ja suhteellisen kauhean näköiset, mutta korjattavissa.
Miulla ei ole lainkaan kokemusta villasukkien terityksestä enkä ajatellut edes vilkaista minkään valtakunnan nettivideoita siitä kuinka se tehdään. Toisin sanoen arvelin olevani sen verran kokenut neulojaimmeinen, että osaisin sen tehdä ihan itse. Eihän se vaadi kuin loogista päättelyä?
Kaivoin lankavarastostani täysin samaa Seiskaveikkaa kuin millä olin alkuperäiset sukat neulonut. Sukissa oleva lanka oli pesujen kautta huomattavasti pehmeämpää käsille kuin käyttämätön, karhea sukulaisensa.
Koska vihaan purkamista silmukka kerrallaan, päätin aloittaa purkamisen leikkaamalla ja lopuksi sitten vasta silmukka kerrallaan. Noukin silmukat puikoille (ei mikään helppo homma nurjien kohdalla) jotten vahingossakaan päästäisi neuletta purkautumaan omia aikojaan - aivan kuin monta kertaa pesty villasukka lähtisi purkeamaan.
Oli suhteellisen karu fiilis vain leikata sukasta kärki pois. Naps.
Ja sitten kerin pikkukasoja lankaa - se oli hapertunut niin käytetyksi, että irtoili tuppoina. Lopulta pääsin kuitenkin kerimään ihan normaalisti. Hiukan inhotti heittää ihan jees-lankaa pois, joten säästin sen mitä sain kerittyä (n 8 gr). Jospa sitä johonkin raitakohtaan saisi upotettua niin se ei olisi enää kovinkaan kuluvassa kohdassa ja sitä kautta voisi vielä palvella jollain tavalla. Lankahamsterius on sitten kauhea vaiva...
Jouduin loppujen lopuksi purkamaan molemmista sukista enemmän kuin oli tarkoitus, koska pohja tuntui käteen ohuelta. Ei olisi kovinkaan kiva jos vastateritetty sukka rikkoutuisi saman tien parin viikon käytön jälkeen. Parempi pelata varman päälle.
Neuloessa sukkaa sain valitettan hyvin tiedostaa kuinka nenää kutittavaa hommaa se olikaan. Mitä lie sukkapölyä tai haituvia oli koko ajan nenun tietämillä joten nenua kutkututti ja kovasti. Pari kertaa jouduin aivastelemaan ja harkitsin jo hengityssuojaimen käyttöä, mutta sisulla neuloin loppuun saakka ihan ilman sellaisuuksia.
Kun normaalisti nauhakavennuksen välissä on aina kaksi silmukkaa (1s/puikko), lisäsin molemmille puikoille silmukat. Näin kavennusten välissä kulki siis neljä silmukkaa. Tällä ajattelin, josko neule ei lähtisi niin helposti purkautumaan, koska nimenomaan kavennuskohdasta reiät olivat lähtöisin. Toisena vaihtoehto pohdin kantapäässä usein käytettyä vahvistettua neuletta, mutta kuinka soveltaa sellaista kavennukseen?
Tavallisesti kirjoitan aina ylös kerros kerrokselta tukkimiehen kirjanpidolla, että tiedän tehdä toisesta sukasta yhtä pitkän. Oli siis hiukkasen höpsön tuntuista tehdä sukkaa ilman muistiinpanoja ja luottaa vain sokeasti mittanauhaan, sukathan olivat kuitenkin venyneet käytössä ja niistä joutui purkamaan eri verran.
Kuvat voisivat olla parempia, mutta oli jostain syystä kiire ja piti ihan just olla menossa eikä joutanut kameran asetuksia räpläilemään kunnollisiksi. Asia harmittaa, koska livenä valmiista sukista erottaa uuden ja vanhan kohtaamiskohdan hyvin selkeästi. Teritetty osa on huomattavasti tummempaa ja karheampaa, mutta eiköhän se kulu käytössä samalla tavalla.
Alkuperäiset sukat valmistuivat jouluksi 2014, joten kyllähän tuo parjattu markettilanka on kestävää jos kolmessa vuodessa vain päkiät aukeavat.
-Ricchan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)