Kyrönniemi
(Narrow Adventure in Ravelry)
Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, 68s (koko 40)
Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ohje Ravelryssa)
Puikot: Neulomalla, 3 ja 3,5 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä - tumma violetti (väri 757) ja 7veljestä Eero - taivas (väri 13)
Kulutus: Violetti 61 gr, taivas 112 gr eli yht. 173 gr (86,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 10 pvää
Tarkoitukseni oli kokeilla minkäkokoisen sukan saan aikaiseksi ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, mutta omalla puikkokoolla. Valitsin pienimmän koon (68s) ja puikoiksi 3 sekä 3,5 mm - välikoon puikkoja kun en satu omistamaan. Alun perin nämä oli tarkoitettu pienempijalkaiselle ystävälle idän rajakaupunkiin, mutta tällä reseptillä syntyikin kaksi numeroa isompi pari. Koonsa puolesta sukat sopivat Ma-chanille. Villasukkiahan ei voi olla koskaan liikaa, joten hän sai nämä valmistujaislahjaksi, muahahah.
Malli oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Ensin luotiin ohuemmalla puikolla joustin, jossa opin kuinka saadaan aikaiseksi nättiä 1o1n-neulosta. Toisin sanoen tästä lähtien neulon aina oikean silmukan takareunasta. Ihanaa kun on saa vastauksia kysymyksiin joita ei ole esittänytkään.
Sitten työhön vaihdettiin isommat puikot ja neulottiin kirjoneuletta. Seuraavaksi oli vuorossa ohuemmilla puikoilla vahvistettu kantapää, jonka jälkeen vaihdettiin taas isompiin kun jatkettiin kirjoneuletta. Vahvistetun kantapään olen tehnyt joskus vuonna nakki ja muusi kun osallistuin varpaista varteen-sukkakurssille. En ole koskaan kokenut omissa sukissani tarvetta sille, yleensä jalkaverhot tuppaavat hajoamaan päkiän tienoilta - käyttäjästä riippumatta.
Kantapää sujuikin ilman sen suurempia kommelluksia. Itse asiassa verrattuna tavalliseen pussi-hollantilaiseeni tämä versio oli hyvin siro. Saattaa olla, että teen samanlaisia vastaisuudessakin.
Valitettavasti vauhdin huimassa tein hulimattomuusvirheen ja unohdin kiilakavennuksista välikerrokset kokonaan. Oli sitten pakko kirjata asia ylös muistiinpanoihin, että sain tehtyä toisista sukista täysin samanlaiset. Pohjassa jatkettiin erilaisella kuviolla, mutta päällinpuolella kulki sama kirjoneule kuin varressakin. Kuvio oli helppo oppia, ja olo olikin kuin olisi ollut tutussa lähimetsässä seikkailulla... Ja onhan tuo Kyrönniemi viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Neuloessa hiukan harmitti: olisinpa älynnyt heittää pohjaa tehdessä lankadominanssin toisin päin. Nyt kuljetin siis sinisen dominoivana värinä koko matkan, mutta pohjassa violetti ei kunnolla erottunut ja tavallaan "upposi" pohjaväriin. Onneksi höyryttäessä neule kuitenkin oikeni, kuvio tasoittui eikä enää harmittanut samalla tavalla. Kyllä silitysrauta on ihan loistava keksintö <3
Pohjan kuvio oli yksinkertaisuudessaan nerokas, sydämessäni on pieni lokonen jossa on miekkakuviolle oma erityinen paikkansa. Jalkapöydällä tein päällinkaaviota 2 kertaa kokonaan ja sitten 5 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Tämä siksi, että sain sukasta sopivan kokoisen.
Kun kirjoneuletta oli tehty riittävästi, kärkeen tehtiin nauhakavennus ja loput 24 silmukkaa silmukoitiin yhteen. Silmukoinnin tein neulomalla Toisia Ajatuksia-blogin ohjeella eli jouduin opettelemaan taas uusia asioita. Tykkään kuinka kärjen sauma sulautui muuhun neuleeseen, eli oppi oli ainakin tällä kerralla erittäin paikallaan.
Toisessa sukassa saatoin toteuttaa silmukoinnin hiukan tiukemmalla käsialalla ja sen takia kärki tuntui ainakin omaan jalkaani hieman kovalta. Voi olla että höyrytys teki tässäkin tilanteessa ihmeitä, koska kuvausassistenttina toiminut äiskä ei tällaisesta maininnut kun kysyin sukan sopivuutta. Kärkikavennukset pyrkivät jostain syystä päkiän alle, eli ehkä sukan koko on himppasta isompi kuin 40.
Ohje oli selkeästi kirjoitettu ja kuvat olivat selkeät sekä hyvä lisä ohjeeseen. Ainut muutos jota olisin toivonut, oli isompi värikontrasti kaavioissa: Harmaa ja valkoinen eivät oikein erottuneet omiin silmiini, joten väritin värikynällä harmaat sinisiksi. Plus jostain syystä Canonini keksi, että ensimmäisen sivun jälkeen oli mukamas välisivu. Siksi sivut 4 ja 5 olivat vastakkain, joten kaavioita lukiessa joutui kääntelemään paperia tiuhaan tahtiin.
Loppupeleissä yleisarvosanaksi antaisin tälle ohjeelle kolme tähteä. Helppoa saman kaavion toistoa, näyttää kauniilta kuvissa, mutta valitettavasti oikeassa elämässä ei ole - ainakaan omaan silmään - niin korea kuin luulin. Pitkiä lankajuoksuja ei ole kuin parissa kohtaa, mistä pojot kotiin aloittelijaystävällisyydestä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tuskin maltan odottaa seuraavan mallin neulomista. Vaikka kuvio ei ollutkaan omaan mieleeni, neuloessa jäi kuitenkin sellainen tunne, että Kuun malleja tulee olemaan mukava tehdä.
Langoista ei ole kummempaa sanottavaa. Luottokaverini 7veikka ajoi taaskin asiansa, Eerossa oli parissa kohtaa valkoista nukkaa, mutta pinta oli kiva ja eläväinen. Pohjaväriä eli Taivasta kului melkein puolet enemmän kuin kontrastiväriä, kuten odottaa voikin.
Mainittakoon loppuun vielä, että normaalisti villasukkaparin neulomiseen menee kaksi viikkoa. Nyt sain vähennettyä päivien määrää neljällä. Huimaa!
- Riina -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)