Kaikki nämä väittteet ovat pyörineet mielessäni, ja niistä syntyi uusi villasukkapari.
Keväinen Kyrönniemi
(Spring-ish Kyrönniemi in Ravelry)
Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, koko 38 (68 silm.)
Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ilmaisohje Ravelryssä)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä: kirkas vihreä (väri 394) ja keltainen (väri 268)
Kulutus: Vihreä 108 gr, keltainen 61 gr eli yht. 169 gr (84,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 10 pvää
Kun viimeksi neuloin tämän mallin, vakuutin itselleni että seuraavalla kerralla muistan tehdä kiilakavennuksissa myös välikerrokset. Oli ihan kiva tehdä täysin uusia virheitä kavennuksien sijaan...
Sisälukutaitoni lienee myös hiukan hukassa sillä pää- sekä kontrastivärin määrittäminen kaaviossa oli jostain syystä hyvin hankalaa. Villasukkien saaja valikoi mallin mukaiset vihreän sekä keltaisen sukkiinsa. Helppo keikka saada värit kulkemaan oikein, ajattelin myhäillen mielessäni. Vielä mitä.
En tiedä kuinka, mutta ajatushäiriön myötä luin kaaviota väärin ja vaihdoin värien paikkaa. Tämän tajusin vasta kiilakavennuksia tehdessä, kun oli tarkoitus "neuloa puikkojen alussa ja lopussa olevat päävärin silmukat kaavion B1 reunasilmukoiden kanssa". Huppista, käytössä olikin kontrastiväri. Kuvista näkyy selvästi kuinka keltainen nielee vihreän kiilakavennuksen loppuvaiheessa. Olisinhan voinut koijata ja jättää vihoviimeisen kavennuksen tekemättä, mutta en nyt sitten kuitenkaan.
Huolimatta tästä pikku lapsuksesta sukat ovat oikein onnistuneet. Niistä tuli kovin keväiset ja väriterapia toi mukavasti piristystä lumisateiseen toukokuuhun. Hiukan pelkäsin että lanka loppuu kesken kun molempia 7veikkoja oli vain kerällinen, mutta onneksi kyseessä olivat naisten sukat. Ainakin keltaista lankaa jäi riittävästi vaikka nimenomaan sen halusin saada kulutettua semi-loppuun.
Vaihdoin vahvistetun kantapään ihan tavalliseksi (eli neuloin vain suoraa) sekä käytin vain 3 mm puikkoja, mutta muuten noudatin ohjetta orjallisesti. Onneksi pystyn muokkaamaan käsialaani löysemmäksi venyttämällä neulosta tasaisin väliajoin - ei tarvinnut lähteä puikko-ostoksille, ähäkutti! Tästä huolimatta haluaisin kyllä hommata 3,25 mm puikkoset tulevaisuutta varten, sekä virkkuukoukkusetin ynnä sitä ja vähän tätä... Elämän helpottamiseksi lähinnä sopivan kokoiset puikot, käsialan palautuminen kun vie oman aikansa ja saa taas laskea tiheyksiä jos aikoo saada tyköistuvia sukkia.
Nauhakärkikavennus on aina allekirjoittaneella jotenkin höpsö (vähän törröttää sivuilta), mutta herra Jiin sukissa on sama ja sen törrötys on käytön myötä vähentynyt mukavasti. Loppusilmukointi sujui tällä kertaa kivemmin ja käytin jälleen kerran neulontatapaa parsinneulan sijaan. Varasin vähän liian reilusti lankaa, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kuolemaksi.
Sukista tuli hiukan löysät, kuten oli pyydettykin. Saa tosin nähdä milloin ehdin Lappeenrantaan viemään villikset saajalleen, mutta eiköhän siihen jostain löydy aikaa sekä matkustusfiilistä. Lisäksi kirjahyllyn vieressä odottaa pari julistetta sekä jonkinsorttinen syntymäpäivälahja...
Tällä kertaa on myös panostettu valokuviin kun tuli seurailtua asuinkumppanin siivellä kuvaamiskurssia. Sitä kautta saa taas vähän sielukkaampia otoksia blogiin ja kenties teidät siellä ruudunkin takana viihtymään vähän paremmin. Tuntui jotenkin höpsöltä, miksei aikaisemmin ole miettinyt vähän tarkemmin missä niitä kuvia neulomuksista napsii.
Kuvatessa oli muuten tosi kiva kun sukat tarttuivat kiveen ihan omia aikojaan ja pysyivät pitelemättä muodossaan. Olimme myös sopivasti Suomen jääkiekko-ottelun aikaan kaupungilla, joten Savonlinna oli ihastuttavan hiljainen eikä uteliaita silmäpareja ollut lainkaan.
Tykkään tämäntyylisistä sukista, yksivärinen varsi, kantapää ja kärki rauhoittavat kirjoneuletta mukavasti. Silmä pääsee vähän lepäämään ja villiksistä tulee siitä huolimatta näyttävät. Vielä kun värit sointuvat toisiinsa, kehrää allekirjoittanut mielihyvästä.
Kyrönniemi-ohje saa nyt tältä erää palata kansioon rauhoittumaan. Henkäys on odotellut jo tovin sohvapöydän alatasolla ja on kuitenkin ollut helmikuusta saakka kesken, huppista... villasilkkisekoitteinen huivi saattaa myös olla nautinnollisempaa neulottavaa, villalanka kun sai kädet hikoamaan ja sitten hiki tahmasi puikot ikävän tuntuisiksi. Tiskaamalla puikot sai taas liukkaiksi.
Näiden sukkien myötä toivotaan kevään koittavan pian, kesästä puhumattakaan!
-Ricchan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)