maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sieluilua - osa 1: Aloitus

Aloitin ihka ensimmäisen KAL-projektini*: Missä neuloimme kerran-blogissa oli aivan ihana Sielukas-neuletakki, jota en voinut mitenkään vastustaa. En ole koskaan edes tehnyt villapaitoja, joten tämä olisi oiva tilaisuus selättää sellainenkin neulojan osa-alue.

*[KAL = Knit ALong]

Koska halusin tehdä uuteen tutustumisen vaivattomaksi, en lähtenyt turhia sumplailemaan vaan valitsin ohjeen mukaisen langan, Holst Garn Coastin värissä cassis eli mustaherukka. Kevyttä merinovillan ja puuvillan sekoitetta, pehmoista ja uskomattoman ohutta lankaa. Tilasin viisi kerää varmuuden vuoksi, vaikka ohjeen mukaan pitäisi kulua vain noin kolme. Mitä lopuilla teen, ei hajuakaan.

Mallitilkun neulonnan ja pingottamisen jälkeen valitsin puikoiksi 3 mm koivupuiset Knit-pro'n pyöröt 80 cm kaapelilla. Ajatuksissani neuloisin tietysti kesätakin suit sait sukkelaan, sikäli mikäli töiltä sekä heinäkuun velvollisuuksilta ehtisi. Tavoitteena olisi pysyä muiden tahdissa ja saada projekti valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.

Näin ei kaikesta huolimatta ole käynyt (Meinaakko...?), eikä asiaa auttanut mallitilkkua edeltänyt omituinen tyhjien puikkojen pelko...


Tässä on tämänhetkinen tilanteeni. Pitsiosuus on hyvällä alulla ja hihalisäyksetkin tajusin tehdä joka oikealla kerroksella. Hihalisäyksiä on tosin vasta kuuden kerroksen verran, mutta nyt alkaa tulemaan sellainen ehkä jopa osaan tämän-fiilis ja uskallan katsoa Star Trekiä ansgan kanssa samaan aikaan kun neulostelen.

Alkuun luotiin väliaikaisella aloituksella silmukoita jotka myöhemmin purettiin jotta päästiin aloittamaaan selkäosuutta. Ensin tehtiin oikeaa hartiaa edestä, sitten vasenta. Sen jälkeen purettiin väliaikainen aloitus, tehtiin oikeaa hartiaa takaa sekä vasenta takaa. Sen sijaan että olisin jättänyt silmukat jämälangoille, käytin Knit-Pro-settini ylimääräisiä kaapeleita (40 cm ja 50 cm), jolloin oli helppo vaihtaa vain stopparin sijalle puikko ja neuloa posottaa eteenpäin. Joskus lapasten peukaloa tehdessä tuntui että oli ihan tajuttoman hankaa yrittää poimia silmukoita puikolle langalta ja siksi päädyin tällaiseen ratkaisuun.


Väliaikaisen aloituksen purkuvaiheessa se sekaisin olevien lankojen määrä tuntui ihan kauhelta! Koko ajan joku lankaosuus hengasi iloisesti sotkussa ja allekirjoittaneen hermot joutuivat koetukselle. Usko alkoi loppumaan, mutta sitten aivan yllättäen langat oli setvitty, coast oli taas puikoilla jämälankojen sijaan ja pääsin jatkamaan neulostelua. Nytkin langat roikkuvat kivasti nurjalla puolella, mutta en ole niitä ryhtynyt päättelemään. Se homma kuuluu näet viimeistelyyn.

Kappaleiden yhdistäminen sujui yllättävän kivuttomasti ja nyt voi jatkaa vain kaavioiden mukaan. Lanka on ollut kivantuntuista ja kevyttä, mitä nyt olen onnistunut sen katkaisemaan kolmasti... Liian tiukka käsialakin voi olla ikävää. Yksi päivä kului kokonaan siihen kun piti purkaa sekä uudelleenneuloa parin kerroksen verran ettei tulevaisuudessa valmis takki missään tapauksessa lähtisi purkautumaan.


Kesäkuun lopussa olevinaan aloitin projektin, mutta vain viitenä pvänä olen ehtinyt tekemään neuleelle jotain. Ehkä ensi viikolla tapahtuvien häiden valmistelu on kouraissut jonkin verran erittäin vähissä olevasta vapaa-ajastani... tai sitten vain kauniit päivät houkuttelevat mieluummin pyöräilemään kuin istumaan sisällä käsitöiden parissa.

Niin tai näin, neuletakki etenee hiljalleen. Ja joku viisas sanoi aikoinaan, että hiljaa hyvä tulee.

-Ricchan-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)