Aiottua pienempää

Sattui päivänä eräänä, että menimme talouden miespuolisen osakkaan kanssa kaupoille. Mies tiirasi pipoja Sokkarilla ja allekirjoittanut kauhisteli hintoja. "Tuolla euromäärällä teen siulle monta pipoa," totesin.

Tuumasta toimeen. Titityystä lähti tilaus tulemaan saman tien, ehkä vähän ex tempore nappasin myös mukaan siskonpojalle pipo- ja hanskalankaa. Paketissa oli saapuvana pehmeää Highlandia muutama kerä sekä Holst Garnin silkkivilla Tidesiä. En tietenkään malttanut odottaa lankojen kotiin kulkeutumista, vaan jonkunsorttinen pipo oli laitettava tulille heti.

LankaLipastosta löytyi pehmoista alpakkalankaa parisataa grammaa tummansinisessä sävyssä. (Hassusti muuten vyötteessä sanotaan puikkosuositukseksi 4 mm, mutta nettisivuilla Novita kehottaa käyttämään koon 5 mm puikkoja. Tälleen kivasti sivuhuomautuksena.)

Pikkaisen pieni
(Smaller than expected in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (80 silm)

Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä, Ulla 01/13 (linkki)

Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Novitan laivastonsininen Alpaca Wool (50% alpakka, 50% villa)

Kulutus: pipoon 61 gr, tupsuun 3 gr eli yht. 64 gr

Aikaa kului: 4 pvää

Mallin valitseminen oli aluksi hurjan hankalaa. Selasin kaikki kolmetoista käsityölehteäni läpi enkä löytänyt kuin yhden omaan silmääni kelvollisen ohjeen. Sitten siirryin hetkeksi Ravelryyn, mutta en sittenkään uskaltanut lähteä englanninkieliselle neulekielelle. Päädyin lopulta luottamaan siihen, että kotimaan kielellä löytyisi varmasti ohjeita - varsinkin jos vähän kaivelisi. Missä neuloimme kerran-blogista tiesin pari Miespipoa ja sen jälkeen etsin Ullasta vaihtoehtoja. Ja voi pojat, kyllä niitä löytyi. Kaiken kaikkiaan kuusitoista kappaletta ohjeita pääsi jatkoon ensimmäisen karsinnan jälkeen. Iloisena tuumasin miehelle asiasta, hän kommentoi takaisin: "Rajaapa lisää."

Lopulta neljä finalistia pääsivät maaliin saakka. Miespipo (ohje), Tekla (ohje), Iris (ohje) ja Käänteinen (ohje). Näistä aloin tehdä Teklaa, koska sen kaksinkertainen reuna suojaisi kivasti korvia tuulelta, mutta antaisi jonkun verran lämmön mennä läpi päälaelta.

Ihan en ohjeen mukaan mennyt, koska saaja halusi ihan vaan tavispipon. Loin 4 mm sukkapuikoille 80 silmukkaa eli kymmenen enemmän kuin mitä ohjeessa. Joustinneuleessa neulottiin 1o1n, jossa neuloin oikean silmukan takareunastaan. Näin sain silmukoista nätimmän näköisiä: piiloonhan ne jäisivät, mutta sisäinen perfektionisti pakotti :<

Reunan kiinnitin silmukoimalla sen nurjan puolen kanssa, neuloen tietysti. Tämän jälkeen luotiin lisäyskerroksen myötä lisää ympärysmittaa ja lopulta pipossa oli yhteensä 103 silmukkaa. Tämän jälkeen jatkoin neulomista ohjeen määräämän kerrosmäärän mukaan. Päälaen kavennukset tein kuuteen jaettuna kierrekavennuksena;  kavensin ensimmäisellä kerralla joka 17 ja 16 silmukan oikein yhteen, sitten joka 16 ja 15 silmukan jne. kunnes jäljellä oli enää 4 silmukkaa. Päättely ja tadah! Pipo oli valmis.

Pingotuksen jälkeinen kokeilu päähän paljasti mitä epäilinkin: valmis neule oli aivan liian pieni miehelle.

Kastelu teki oikein mainiota langalle, se on muuten älyttömän pehmoista! Alpakkaosuus tosin varistaa hyvää vauhtia karvoja pitkin poikin ja niitä on löytynyt jopa voileivästä (...kuinka...?).

Loppujen lopuksi sain sitten itselleni hatun syksyn tuulia vastaan. Ja koska se tuli miulle, tein siihen vielä tupsunkin jämä-valkoisesta. Tupsujen teossa olen tosin niin noviisi, että ainakin tämä yksilö on hiukan reppana. Kiinnitin sen vain parilla solmulla joten jos se liikaa häiritsee silmää, voin napsaista sen helposti pois. En tosin oikein osaa pitää pipoja, mutta ehkä pakkanen muuttaa ajatteluani jonkin verran.

Miehelle laitoin pipon heti puikoille, samaa lankaa ja samoilla puikoilla. Silmukoita loin sitten vähän reilummin... Ja pelkäsin sitä myöten että siitä tulee aivan liian iso * hihiti *.

-Ricchan-