Moninkertaista-onteloneulepipo

Sisko esitti kainon toiveen, ettei heille enää tulisi tänä vuonna korvatulehduksia. Että vaikka pipoja kuulemma riittää, mutta ei ole sellaisia paksuja talviversioita. Haaste otettiin vastaan ja lähdettiin soveltamaan.

Moninkertaista

(Multiple layers in Ravelry)

Mikä: Onteloneulepipo (144s)

Ohje: Omasta päästä Hifistelijää avuksi käyttäen

Puikot: 3 mm

Langat: Holst Garn'n Tides - vihreä saniainen (70% villa, 30% silkki)

ja Schachenmayr'n Fashion Soft Mix - valkoinen
(45% polyamidi, 30% alpakka, 25% villa)

Kulutus: Saniaista 31 gr ja valkoista 62 gr (yht. 93 gr)

Aikaa kului: 11 pvää

Alkuun ajatukseni oli selkeä. Halusin onteloneulepipon, jossa on kaksinkertainen reuna korvien suojana. Ensin neuloin reunaan joustinta, sitten suoraa. Lopuksi nostin silmukat reunasta ja silmukoin ne yhteen saadakseni tuplaneuloksen aikaiseksi. Yksityiskohtaisempi postaus löytyy täältä.

Seuraavaksi otin käyttöön alpakka-villa-sekoitelangan, jolla loin lisäsilmukat sisäpuolelle onteloneulosta varten. Kun olin valmis, koko työssä oli 288 silmukkaa. Youtubesta satuin joskus aikoja sitten löytämään videon, jonka avulla neuletekniikan salat aukesivat. Harmi vain, että onteloneulos on melkoisen työlästä sekä aikaavievää neulottavaa. Vaikka puksutin pelkkää suoraa, meni viikko aikaa vain jotta sain neuleesta riittävän korkean.

34 kerrosta myöhemmin pipoa oli tehty riittävästi, joten aloitin pääkavennukset. Tein ne joka toinen kerros kolmen rivin verran ja sitten kaventelin joka kerroksella - VIRHE. Pipoon muodostui kupruja, vaikka halusin tasaisen siirtymän. Tässä kohtaa lienee pakko paljastaa, että päätös ei johtunut laiskuudesta vaan puhtaasti siitä, että jouluaatto lähestyi hyvinkin uhkaavasti.

Kun kavennukset oli tehty ja päättelin ensin onteloneuleen sisältä soft mixin (valkoinen, pehmeä alpakka) ja sitten ulkopuolen silkkivillan, tunnustelin tekemääni neuletta. Pääosa tuntui hyvinkin pehmeältä, mutta reunus vaivasi. Tides - vaikka onkin ihanaa ja kivan eläväistä pintaa - ei lankana kuitenkaan saattaisi olla riittävän lämmintä pitämään pienet korvat lämpimänä.

Ratkaisu oli selkeä. Nostin reunan ja pipon pääosan välikohdasta 144 silmukkaa, neuloin siihen alpakkalankaa ja lisäsin vielä varmuudeksi yhden ylimääräisen silmukan joka puikolle. Sitten vain neulomaan suoraa: ajatuksena oli tehdä alpakkalangalla vielä kerros sekä reunan ulko- että sisäpuolelle, jotta korvia suojaisi nelinkertainen neulekerros. Tarkempi postaus löytyypi tästä linkistä.

Jälleen kerran päivät kuluivat rivakasti neuloessa. Työt sekä Sukka-Finlandia haittasivat pipon etenemistä, mutta joulukuun 23. pvä illasta kahdeksan aikaan oltiin jo lähellä valmistumista. Taitoin 35. kerroksen kohdalla alpakkareunan taitteelle, ei riittänyt. Muutama rivi lisää, uudelleentestaus, ei vielä mielestäni vieläkään ollut riittävästi. Kun kerroksia oli kaiken kaikkiaan 44, määrä kelpasi. Nyt valkoisen pystyi taittamaan eikä alla oleva vihreä jäänyt mykkyrälle.

Tupsunkin tein pipoon kruunaamaan kaiken, oikein sellaisen muhkean ja runsaan - sekä hyvin lankaavievän, nyyhk (;_;) Jätin tosin pesuohjelapun taakse neuvot, kuinka ottaa tupsun pois jos se onkin liian iso tai muuten vain epämukava.

Nyt kun pyörittelen valmista neuletta käsissäni, en voi kuin hymyillä ja miettiä, että taidan oikeasti rakastaa pientä siskonpoikaani - oli sen verran vaivalloinen sekä aikaavievä neuletyö. Ja jotenkin kaiken sen tuskastelun arvoinen kun tiedän, että se on varmasti lämmin sekä pehmoinen. Samanlaisia voisi neuloa useampiakin, muillekin perheenjäsenille sekä tietysti omalle rakkaalle <3

Vaikka pipossa ei ole kuvioita, ei palmikoita tai pitsejä, tuntuu se silti jollain tapaa oikein hyvältä tavalta lopettaa tämä neulevuosi. Tähän pipoon kulminoituu tämänhetkinen osaamiseni sekä neulojaminäni hyvät puolet: tasainen neulejälki, ajatustyö, toiveiden täyttäminen, luovuuden käyttäminen, rakkaudella (sekä vähän kirosanoilla) neulottu työ, joka toivottavasti pitää saajan lämpimänä. Elättelen myös toiveita, että pieneksi jäänyt pipo lähtee kiertoon serkuilleen (vink vink :3).

Tämän parempaan en pysty... tai sanotaanpa oikeastaan mieluummin niin, että annoin kaikkeni ja tämä on parasta osaamistani.

Kiitokset tästä vuodesta ja jatketaan harjoituksia ensi vuonnakin <3

-Ricchan-