Pantteriprinsessa

Vihdoin ja viimein opiskelut ja SukkaFinlandia antavat sen verran myöten, että pystyn kirjoittelemaan taas blogiin. Tässä välissä olen myös opetellut kuvankäsittelyä, mikä on ottanut yhden taakan pois armaan valokuvaajani harteilta. Hänen ei enää tarvitse kuin toimia kameran takana - mikä ei todellakaan ole niitä helpoimpia hommia. Alkuun voi olla että editoimani kuvat ovat aika kauheita, mutta harjoitus tekee mestarin (ja youtube-tutoriaalit).

Nyt sormia syyhyttää kertoa näistä ihanista pantteri-villasukista, jotka tein viime vuoden lokakuussa Ma-Chanille syntymäpäivälahjaksi.

Pantteriprinsessa

(Panther Princess in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 39 (72 s)

Ohje: Baltian Prinsessa - Tiina Kuu (ohje)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: 7veikka musta ja keltainen

Kulutus: Musta 112 gr, keltainen 48 gr eli yht. 160 gr (80 gr/sukka)

Aikaa kului: 6,5 päivää

Nämä ovat ihanat ja täynnä suosikkijuttujani! Kirjoneuletta, piilotetut kiilakavennukset ja kokonaisuus väreineen yksinkertaisen selkeä. Olen aikaisemminkin neulonut TiiQ:n eli Tiina Kuun ohjeilla, joten tiesin että voin vain neuloa posottaa menemään ihan niin paljon kuin sielu sietää ja ranteet kestää.

Jos jotakuta kiinnostaa, Räveltämöstä löytyy kyseisen neulesuunnittelijan tuotantoa klikkaamalla tästä. Ja mikäli englanti hirvittää, sivuston saa suurimmalta osaksi suomeksi ihan sivun alalaidassa olevalla "suomi"-tägillä.

Kun pyysin lahjan saajalta väritoiveita, sain vastaukseksi mustan, keltaisen ja oikein ärtsyn neonpinkin. Pääväriksi halusin mustan tasapainottamaan sukan kokonaisulkoasua, oli kuvioväri sitten kumpi tahansa. Keltainen oli lankapohjaltaan 7veikkaa kun taas pinkki oli Nallea. Se on vähän ohuempaa neulottavaa kuin 7veikka. Varmuuden vuoksi otin sitten molemmat värit samanpaksuista lankaa jotta sukista tulee varmasti sopivat.

Aluksi tietysti olin pohtinut ihan vakavasti, josko jaksaisin silmukoida kirjoneulekuvion "auringon" keskelle pinkin silmukan. Se olisi ollut juuri sopiva pieni väripläjäys, mutta kuten sukista näkee, pinkki jäi jonnekin matkan varrelle. Huppista. Sitä saa mitä sattuu tulemaan.

Kirjoneuleessa joudun pitämään varani todella usein. Käsialani on tiukkaa ja nytkin neuleen pinnasta näkyi kuinka se meni kupruille. Onneksi kastelu ja pingotus auttoivat asiaa, mutta eivät nekään mitään ihmetemppuja ole. Tästä johtuen on aina vähän jännitystä ilmassa sopivatko sukat saajalleen.

Ja jos eivät sovi, niin sitten edessä on yleensä purkutuomio. Onneksi niin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt.

Näissä kyseisissä sukissa kiilakavennukset oli piilotettu pohjan puolelle, mikä on hirmu kiva yksityiskohta. Lopussa piti itse valita haluaako neuloa viimeisen kavennussilmukan kuvio- vai pohjavärillä. En osannut päättää, joten arpa päätti puolestani: menin kuviovärillä molemmissa sukissa.

Ainoana negatiivisena huomiona mainittakoon, että silmukoita joutuu siirtelemään kantapäätä valmistellessa. Aivot meinasivat nyrjähtää kun yritin pohtia miten silmukat oikein tulee siirtää. Sukkapuikot tekivät asian hankalaksi, sillä ohje on kirjoitettu magic loop-tekniikalle. Lopulta kuitenkin ymmärsin asian ja loppuneulonta sujui kitkatta.

Yleensä teen neuloessa muistiinpanoja mm. siitä kuinka puikkojen heiluttelu on sujunut. Näiden sukkien kirjauksissa ei ollut mitään muistiin kirjoitettua, joten oletan ihan törkeästi nauttineeni niin kovin neulonnasta, ettei ole ollut lainkaan mitään ylimääräistä mainittavaa. Kelpo ohje, kelpo sukat. Onnea Ma-Chan!


-Ricchan-

p.s. Niin, taustalla näkyy elämäni ensimmäinen itse kudottu matto. Tuli oikein hyvä hänestäkin.