Päivä Provencessa
(Päivä Provencessa - SF 06/2020 in Ravelry)
Mikä: Kirjoneulevillasukat virolaistekniikalla koristeltuna, 72 s. (koko 41-42)
Ohje: Päivä Provencessa /Soile Pyhäniska
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä Pohjola (Luosto), 7 veljestä (vaal. sin)
ja 7 veljestä Eero (kanerva)
ja 7 veljestä Eero (kanerva)
Kulutus: Luosto eli vihreä 125 gr, vaal. sin. 76 gr, kanerva 4 gr
eli yht. 205 gr (102,5 gr/sukka)
eli yht. 205 gr (102,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 7 päivää
Voitteko uskoa, miten paljon pidinkään tästä kuviosta? Ihanaa, perinteistä ruutuneuletta pikku jekulla, niin että kuvio kulkee soljuvasti sukkaa pitkin eteenpäin.
Kuudennella etapilla kisassa pääsi oppimaan roositud-tekniikan eli roosimisen. Siinäpä vasta menikin aikaa opetteluun, vaikka ohje oli selkeästi kirjoitettu. Ohjeessa oli siis oikeasti neljä vaihetta, mutta olin ymmärtämättömyyksissäni jostain syystä halunnut toistaa
pelkästään ohjeen kohtia 3-4 ja saanut aikaan pari pitkää lenkkiä sukan taakse. Joku kyseli ongelmaketjussa näyttääkö oikealta, jolloin miekin huomasin tehneeni väärin.
Purin saman kohdan kolme kertaa ennen kuin ymmärsin tekniikan salat. Tässä vielä selkokielisenä (luulisin) itselle ja kaikille teille:
1-2. Kuviolankaa kuljetetaan mukana ees taas ja lanka jää vasempaan reunaan.
3-4. Tehdään lenkki, jota heilutellaan työn oikealla ja nurjalla puolella. Lanka jää oikeaan reunaan.
Toistetaan kohtia 1-4 kunnes kuvio valmistuu.
Loppukuvio olikin sitten huomattavasti vähemmän aivojumppaisaa toimintaa. Laskettelin maaliin saakka hyvillä mielin kun olin oppinut jotain uutta.
Roosimiskuviolla luotiin kolme kukkakuviota, joiden välissä varsi saatettiin loppuun ja tehtiin kantapää. Koskapa olin valinnut metsänvihreän Pohjolan ja taivaansinisen perus-7veikan langoikseni, oli luonnollista että metsässä kasvaa kanervia. Ja sillä tuli viimeisen langan värivalintakin hoidettua.
Tykkään. Vaikka sukista tuli aika isot, koon 41-42, niin en ole niitä saanut vielä lahjoitettua kenellekään. Kuvasimme ne vanhan sähkömuuntamon portailla ja kylläpä muuten oli kuuma. Jouduin laittamaan tavissukkien päälle yhdet villasukat, joiden päälle sovittelin nämä sukat. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä kesäkuun taivaalta, joten lämpöisä tuli.
Suosikkiyksityiskohtani ovat siis nuo kukat. Toinen, mistä tykkään reippaasti on kiilakavennusten piilottaminen pohjan puolelle.
Kun kiilakavennukset on näin hauskasti ja siivosti jalkapohjan alla, saa kuvio jatkua kaikessa rauhassa päällispuolella. Loistavaa sukkasuunnittelua Pyhäniskan Soilelta, arvostan.
-Ricchan-
1-2. Kuviolankaa kuljetetaan mukana ees taas ja lanka jää vasempaan reunaan.
3-4. Tehdään lenkki, jota heilutellaan työn oikealla ja nurjalla puolella. Lanka jää oikeaan reunaan.
Toistetaan kohtia 1-4 kunnes kuvio valmistuu.
Loppukuvio olikin sitten huomattavasti vähemmän aivojumppaisaa toimintaa. Laskettelin maaliin saakka hyvillä mielin kun olin oppinut jotain uutta.
Roosimiskuviolla luotiin kolme kukkakuviota, joiden välissä varsi saatettiin loppuun ja tehtiin kantapää. Koskapa olin valinnut metsänvihreän Pohjolan ja taivaansinisen perus-7veikan langoikseni, oli luonnollista että metsässä kasvaa kanervia. Ja sillä tuli viimeisen langan värivalintakin hoidettua.
Tykkään. Vaikka sukista tuli aika isot, koon 41-42, niin en ole niitä saanut vielä lahjoitettua kenellekään. Kuvasimme ne vanhan sähkömuuntamon portailla ja kylläpä muuten oli kuuma. Jouduin laittamaan tavissukkien päälle yhdet villasukat, joiden päälle sovittelin nämä sukat. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä kesäkuun taivaalta, joten lämpöisä tuli.
Suosikkiyksityiskohtani ovat siis nuo kukat. Toinen, mistä tykkään reippaasti on kiilakavennusten piilottaminen pohjan puolelle.
Kun kiilakavennukset on näin hauskasti ja siivosti jalkapohjan alla, saa kuvio jatkua kaikessa rauhassa päällispuolella. Loistavaa sukkasuunnittelua Pyhäniskan Soilelta, arvostan.
-Ricchan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)