Kolmen vuoden työ

Sanotaan, että tie voittoon vie vaikeuksien kautta. Se lienee aika väljästi ilmaistu kun verrataan fiilistä siihen, mikä odottaa pitkän neuleurakan päässä.

Sielukas
(Sielukas in Ravelry)

Mikä: Villatakki pitsipääntiellä, 3/4-hihat (M1-koko)
Ohje: Sielukas / Anna Johanna
Puikot: 3 mm KnitPro Symfonie-pyöröpuikot, 80 cm kaapeli,

pääntiehen Chiagoon 2,5 mm pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Coast värissä cassis (=mustaherukka)
Kulutus: 138 gr (vajaa 3 kerää)
Aikaa kului: 36 pvää neuloen + nappipäivä

Tämän takin tarina alkoi kesäkuussa 2017, jolloin päätin osallistua Anna Johannan (silloinen Neulisti) järjestämään Sielukas-ohjeen yhteisneulontaan. Ihastuin kuvissa villatakin pitsiin ja halusin päästä kokeilemaan neuletaitojani: tämä on nimittäin ensimmäinen oikea neulevaate jonka olen ikinä tehnyt (lasken siis sukat, pipot, lapaset ja huivit asusteiksi).

Langaksi valikoitui ohjeessakin käytetty Coast, johon valitsin epämääräisen punertavan mustaherukan. Väri oli ehkä mielenkiintoisempi kannettavan näytöllä, mutta ei liveversiokaan mikään huono ole. Ja kunnioittaahan se takin suunnittelijan visiota epäväristen kerien sielukkuudesta.

Myönnettäköön, että hieman meni överiksi langan määrän suhteen: ostin varmuudeksi viisi kerää lankaa ("siis mitä ihmettä nyt oikein..?"). Kolme riitti aivan hyvin ja jäljelle jäi vielä 20 gramman nöttönen. Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla paitamäärä jää aivan takuulla vajaaksi.

Neulomisessa tosiaan vierähti useampikin tovi. Vuoden 2017 kesäkuun lopulla loin silmukat, sain kesän aikana aikaiseksi hartiat ja pitsiosuuden. Viimeisin neulontamerkintä kyseiseltä vuodelta on syyskuun alusta. Ei ollut helppoa neulottavaa, lanka nimittäin katkesi kolmasti neulonnan aikana. Epäilen, että sukkalankaan tottunut käsialani oli hieman liian kovakouraista tällaiselle kevyemmälle light-fingering-vahvuiselle merinovillan ja puuvillan sekoitukselle. Mene ja tiedä.

 

KAL meni siis kirjaimellisesti penkin alle, sillä en millään saanut valmista heinäkuun loppuun mennessä. Ihastelin kyllä Räveltämön ketjussa aikaansaatuja takkeja, mutta omani ei vain ottanut valmistuakseen.

Homma jatkui huhtikuussa 2018 kun joululahjaneuleet oli saatu pois alta. Neuleintoa oli tasaisesti vuoden puoleenväliin saakka kunnes taas elokuussa muut neuleet kiilasivat edelle. Tuolloin sain valmiiksi takin vartalo-osuuden vyötärömuotoiluineen ja napinläpineen sekä aloitettua ensimmäistä hihaa.

 

Neuleinnostus oli jopa niin hurjaa, että piti purkaa muutama kerros kun huomasin unohtaneeni kokonaan taskujen reiät, haha.

 

Ensimmäisen 3 mm puikkonikin istuin poikki muistiinpanojen mukaan toukokuussa 2018, mikä osaltaan hidasti neulontaa. Koivupuiset KnitPron Symfoniet olivat oikein mainiot puikot, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet aikuisen ihmisen painoa. Kuinka kummallista.

Toisen kerran puikkorikko tapahtui seuraavan vuoden heinäkuussa. Yritin nousta sohvalta ylös, otin tukea juuri sopivasti neuleen kohdalta ja naps vain.

Jostain syystä tämän jälkeen keskeneräisiä neuleita ei ole tullut enää laskettua sohvalle.

 

2019 alkutalvi meni aivan muissa hommissa, mutta palasin hihojen neulonnan pariin kesäkuussa. Valitettavasti niiden valmistumisen jälkeen takki jäi taas onnellisesti unholaan. Jos oikein muistan, jouduin myös tulostamaan ohjeen uudelleen kun olin läikyttänyt sen päälle mukillisen kahvia. Kaikenlaista sitä pääsee tapahtumaan. Olihan se hauskaa kun nipistimessä olikin sukkien ja alusvaatteiden sijaan neuleohjeen sivuja, yritin näet pelastaa mitä pelastettavissa oli.

 

Lopulta, maaliskuussa 2020 sain aikaiseksi tehdä pääntien reunuksen ja kävin hankkimassa neuleeseen sopivat puiset napit FiinaNeuleesta.

Ostin noin 10 nappia, poistuimme mieheni kanssa kaupasta ja epäilin määrän riittävyyttä. Kaupassa en kehdannut tarkistaa asiaa, mutta ulkopuolella uskaltauduin puhelimelle. Onneksi tuli tarkistettua, tein nappikauppaa vielä 5 napin verran.

Valmis neule on aivan ihana. Kevyt ja silti lämmittävä, hento, mutta kuitenkin suojaisa. Juuri sopiva lämpimän syksyn takki tai alkukesän viileämmille keleille. Tykkään yksinkertaisesti ilmaistuna ihan rutosti <3

 

Nappeja ommellessa koin kutkuttavaa tunnetta kun tiesin neuleen olevan pian valmis. Oi sitä iloa ja riemua, kun ensimmäistä kertaa sain vetää valmiin takin päälle ja olla onnellinen omasta työstäni. Oli todellakin selkääntaputtamisen paikka.

 

Koska neule on tosiaan tehty kolmen vuoden takaisten mittojen mukaan, se on hieman liian tiukka rintamuksen kohdalta. Onneksi nappeja ei tarvitse laittaa kiinni ja olen pitänyt Sielukastani silloin tällöin töissä. Sitä on kovin kehuttu ja mikäs neulojaa piristäisikään enemmän.

 

Kiitos ihanasta ja selkeästä ohjeesta!

 

-Ricchan-