Uusintasukat rakkaalle

Rakastan talvea ja olen tänä vuonna nautiskellut kylmistä pakkasjaksoista oikein urakalla. Vaan nyt huomaa, että neiti kevät on selkeästi jo nurkan takana odottelemassa vuoroaan: ulkona tuoksuu kevään vieno ensi tuulahdus, linnut ovat uskaltautuneet laulamaan ja oravat kipittelevät hangilla talvivarastojen tyhjennyttyä.

Muutama pakkasaste, kevyesti leijaileva lumi, harmaanvalkoinen pilvimassa ja sinisenä välkehtivä taivas sen takana - kohta on aika sanoa hyvästit tälle vuodenajalle. Pian kinokset sulavat, loska valtaa maan ja lopulta kaikki ruskeus vaihtuu, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kevään kirkkaaseen vihreään silmujen kasvaessa sekä ruohon noustessa esiin.

Onneksi siihen on vielä aikaa, sillä silloin neulojan vuodenkierto ottaa myös askeleen eteenpäin: villasukat pestään, huolletaan ja laitetaan takaisin kaappeihin odottamaan syksyn viileitä kelejä. Esiin kaivetaan kevyempää puuvillaa ja pellavaa raskaiden täysvillaisten neuletakkien sijaan. Harteille sekä kaulalle haetaan villashaalien sekä kaulureiden sijaan kevyitä huiveja.

Vaan ei meillä. Mies-rakas käyttää joka päivä villasukkia, kesälläkin. Ja koska 2016 tehdyt "For the Horde"-villasukat ovat olleet käytössä urakalla, oli niihin tullut useita reikiä parin vuoden aikana. Suunnitelmissa oli tuolloin, että tekisin vastaväreillä samanlaiset sukat, mutta se ajatus haaleni lopulta unohdukseen saakka. Kun sukkiin ilmaantui kunnon kokoisia reikiä 2018 syksyllä, oli tullut aika tehdä uudet, samanlaiset villasukat, jotta olisi jotain mitä pitää jalassa sillä aikaa kun alkuperäiset sukat olisivat korjauksessa.

Lauman puolesta! vol II
(For the Horde vol II in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, 72 s. (koko 42)
Ohje: Mummin opettama perus-sukka, Horde-kuvio Ravelrystä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot
Lanka: 7veikka musta (väri 99) ja tumma violetti (väri 757)
Kulutus: Mustaa 76 gr, violettia 40 gr eli yht. 116 gr (58 gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 pvää

Aloitin uudet sukat maaliskuussa 2019 ja kuukautta myöhemmin sain ne sekä pois puikoilta että pääteltyä. Väreiksi valitsin LankaLipastosta löytyneet, miehen värimaailmaan sopivat langat. Musta ja tumma violetti eivät pienissä kuvioissa oikein tahdo erottua toisistaan, mutta isossa Horde-kuviossa ei ole mitään ongelmaa kontrastin kanssa.

Villasukat on neulottu täysin samanlaisella, identtisellä kaavalla punamustien versioiden kanssa. Hyvää on turha muuttaa. Tiukalla käsialallani miehen sukka vaatii 72 silmukkaa ja neuloin näköjään varmuudeksi 3,5 millin puikoilla.
Hetken aikaa kummastelin muistiinpanojani, mutta jos näin olen kerran muistiin kirjannut, niin sitten niin on oltava. Normaalisti käytän 3 millin puikkoja, joten tämä oli hivenen odottamaton. Tulipahan varmasti löysät sukat.

Käytännössä ensin neulottiin joustinta, sitten varteen tuli ympyröity miekkakuvio. Perinteinen hollantilainen lappukantapää, jalkaterään päälle isompi kuvio, alapuolella langan kuljetusta varten kaksi oikein kuviovärillä ja väliin 1 mustaa. Loppuun pelkällä mustalla tähtikavennus puikkojen ensimmäisistä silmukoista ja a vot! Valmista tuli!

Toiseen sukkaan kuvio on tehty peilikuvana. Se on tärkeää: tietää, kumpaan jalkaan se tietty sukka kuuluu. Sukat eivät siis vaihdu keskenään, vaan ovat aina samoissa jaloissa. Myös oleellinen asia rakkaalle villasukka-puristilleni.

Näitä sukkia on käytetty niin ahkerasti, etten ole päässyt niitä kuvaamaan. Suoraan jalkaan vaan, vips. Ja kas, tässä ollaan, kaksi vuotta myöhemmin. Pontta kirjoitukselle toi se, että sukat vaativat hieman parsimista alkuvuodesta: jalkapohjassa oli orastava reikä, jonka sain kursittua umpeen huomaamattomilla pistoilla (näkyy kuvassa vasemman jalan sukan pohjassa). Mies on hyvin tarkka villasukista, niiden pitää tuntua hyvältä eivätkä ne saa olla liian epämukavat korjauksienkaan jälkeen.

Purismista johtuvista syystä punamustat versiot odottavat edelleen korjaamista, neljä vuotta reikien ilmaantumisen jälkeen. Harkinnassa on, josko tekisin suosiolla toisen sukan kärjen uudelleen, varmuuden vuoksi.

-Ricchan-