Villasukkia 1,5-2 vuotiaan koossa, eli kokonumeroina ilmaistuna appatirallaa 23-24. Lapsista kun ei oikein ota selvää, osa kasvaa niin että huis vaan yhdessä yössä monta senttiä ja toisilla ei kasvua meinaa huomatakaan. Vaan talven tullen kun etsitään sopivia saappaita, eivät ne edellisenä jouluna lahjaksi saadut kelpaa enää kuin nukelle vaikka tuntuu, ettei muksu kasva yhtään.
Siksi neuloja on ihan ihmeissään, kun yrittää väkertää lapsen villasukkia. Minkä kokoinen pohja pitää olla? Entä leveys? Onko varren oltava erikoistekoa vai riittääkö "aikuisen" malli, eli perusjoustin? Röyhelöitä vai ei? Väriä vai ei? Halutaanko jotain kuviota vai käykö perusraita? Kauheasti kysymyksiä sekä vaihtoehtoja.
Vaan onneksi asian voi ottaa lunkisti, luottaa matematiikkaan ja neuloa vain. Jämät saisi upotettua vauvan sukkiin, mutta pitäähän taaperoillekin olla sukkia kasvunvaraa sisältäviin saappaisiin, joissa tarvitaan vähän täytettä, kunnes lapsi kasvaa taas. Huis vain.
Joten tällä kertaa aiheena on kolmet villasukat, jotka neuloin suurin piirtein koossa 23 tai 24. Tutulla, mummin opettamalla ohjeella, jotta mieli lepää. Raitaa, koska raidat nyt vaan ovat ihania. Eri sävyissä tietysti, jotta neuloja ei vallan kyllästyisi. Ja tiedättekö mitä? Ei tarvinnut pelätä langan loppumista, mutta sai silti kulutettua jämäkeriä vallan tehokkaasti. Pieninä välitöinä taaperon sukat aivan ehdottomia, suorastaan herkullisia välipaloja.
Meriraitaa
(Meriraitaa in Ravelry)
Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä tummansininen, valkoinen (11) ja vaaleansininen (127)
Kulutus: Tummansininen 30 gr, valkoinen 19 gr ja vaaleansininen 14 gr
eli yht. 63 gr (31,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää
Nämä ovat aivan ihanat. Pohjan pituus on suurin piirtein 15 cm, päkiän ympärys 16 cm, joten netin syövereistä löytyvien kokotaulukoiden mukaan tämän kokoisen sukan pitäisi mennä puolitoista vuotta olevan lapsen jalkaan. Väreinä merelliset sävyt ja sellainen fiilis näistä sukista jäikin. Puhdas valkoinen kirkastaa värejä, eikä lopputulos ole liian tumma, vaikka tummansininen mysteerijämä onkin valosyöppö.
Kantapää on perinteinen hollantilainen ilman vahvistusta. Olen huomannut, että napakalla käsialalla neulottuna ensimmäisenä villasukista hajoavat päkiät, mutta eivät kantapäät. Lisäksi en ole vahvistetun kantapään ystävä, joten kivempi näin. Kärkikavennukset on tehty tähtikavennuksena loppuun saakka.
Osa sukanneulojista neuloo mieluummin nauhakavennuksena, josta jättää muutaman silmukan verran kärkeen tilaa ja silmukoi kärjen kiinni. Sillä saadaan nättejä sukkia, mutta kuten arvata saattaa, ei ole minun juttuni. Kauniithan silloin villasukkien kärjistä tulee, sitä ei käy kieltäminen. Allekirjoittanut nyt vaan tykkää tehdä näin ja vielä ei ole tullut valituksia aiheesta.
Luonnon väreillä jatketaan näissä sukissa. Luonnonvalkoinen kirkkaan valkoisen sijaan tällä kertaa, ja näihin sukkiin se tuntuisi sopivan vallan mainiosti. Tunnelma on paljon harmonisempi kokonaisuutta tarkastellessa.
Yksinkertaisuudessaan raidoitus menee niin, että ensin on 8 kerrosta pohjavärillä. Sitten 8 kertaa raitakerroksia, joissa on jokaisessa neljä kerrosta: 2 valkoisella, 1 metsänvihreällä, 1 pohjavärillä. Kun kahdeksan raitakerrosta on tehty, neulotaan kantapää. Silmukoiden nostojen ja kiilakavennusten jälkeen pasatellaan neljän kerroksen raitoja 6 kertaa, mutta siten, että neulotaan jalkapöydän silmukoilla joustinneuletta. Lopuksi tehdään pohjavärillä tähtikavennus.
Tarkempaa ohjetta on tulossa tulevaisuudessa, tosin raidattomana versiona. Vielä en ole täysin selvittänyt kärkikavennuksen yksityiskohtia, mutta se ei ole yrityksen puutteesta johtunut. Monessa perussukassa on kyllä joustinta jalkapöydän päällä, mutta ne aina lopetetaan ennen kärkikavennuksia ja kärki neulotaan sileänä.
Mummin sukissa joustin jatkuu loppuun saakka, enkä ole sellaista versiota nähnyt missään muualla, en edes Räveltämössä - ja siellä on sentään tällä päivämäärällä vajaat 45 000 villasukkaohjetta. Luomalla ohjeen mummin sukkiin haluan, että hänen neuleperintönsä jää elämään ikuisesti. Se olisi aivan upeaa.
Jostain syystä näihin sukkiin meni noin 10 grammaa vähemmän kuin muihin, vaikka neuloin samoilla puikoilla, samoilla langoilla ja samalla ohjeella. Vaan kas kummaa, vähemmän kului lankaa. Kyse lienee siis käsialan muutoksesta.
Luontoteema jatkuu raitojen välivalinnoissa. Lapsuudenkotimme vieressä oli pieni havumetsäpalsta perunapellon ja hiekkatien välissä, jossa olevalla aukealla kasvoi joka kesä kangaskanervaa sankoin joukoin. Tästä syystä minulle kanerva on yksi luontosuhteeni kulmakivistä. Missä on metsää, siellä kasvaa myös kanervia. Tai ainakin näin toivoisin asian olevan.
Tällaisia pikkutöitä tällä kertaa. Yhden sukkaparin neulomiseeen meni reilu pari päivää, joten mukavista välipaloista voi tosiaan puhua. Väriyhdistelmiäkin on mahdollista saada aikaan vaikka millä tavalla, tosin aina on ollut valkoinen tai luonnonvalkoinen lanka mukana tasapainottamassa väriskaalaa.
Taidankin tästä hipsiä katsomaan, millaisia värejä voisi lähteä yhdistelemään esimerkiksi huhtikuun villapesuhaasteen merkeissä...
-Ricchan-
Näitä pieniä sukkia on kyllä ihana tehdä, sopivia välitöitä ja aina parasta jos saa upotettua jotain jämiä!
VastaaPoistaTodellisia jämäsukkia, joista ei tiedä, että ne ovat jämäsukkia :D
PoistaOlen täysin samaa mieltä kanssasi